"Mikä on ihminen ilman maisemaa?" kysyi Athos.
"Pelkkiä peilejä, vuoksia ja luoteita."
(Anne Michaels: Routaholvi. Suom. Tiina Ohinmaa. WSOY, 2010.)
torstai 31. joulukuuta 2015
"-- tulet lämpimälle seudulle
se on pehmeä ja hämyinen
mutta silloin minä en ole enää minä
vaan metsä."
(Eeva-Liisa Manner: Kirjoitettu kivi. Tammi 1966, 27.)
Olen käynyt läpi alakerran kirjapinoja. Erään taustatyöteoksen välistä löysin lainauskuitin (20.3.2014), jonka kääntöpuolelle olin kirjoittanut muistiin tuon pätkän Mannerin runosta. Mihin se liittyi? Miksi poimin sen talteen? En muista mutta tunnistan. Olkoon vuoden viimeinen sitaatti.
Yllä olevat kuvat ovat jouluaaton metsästä, oli myöhä iltapäivä, (unohdimme omenan jänikselle) ja haimme purolta saunaan löylyvettä. Saimme virtaavat, moreenin tuoksuiset löylyt.
Valoa uuteen vuoteen, metsähetkiä, maisemia ja levollista mieltä!
Tunnisteet:
Eeva-Liisa Manner,
joulu,
kirjat,
loma,
metsä,
perhe,
runot,
sauna,
siivoaminen,
uusi vuosi,
vesi
keskiviikko 23. joulukuuta 2015
tiistai 22. joulukuuta 2015
Talvipäivänseisaus
"Jos jotain saisin mukaani tältä ylängöltä,
lohkaisisin kuution korkeaa valoa
joka piirtää esineet puhtaiksi
ja hioo puun ja kiven varjot raskaaksi
sinertäväksi metalliksi.
Tekisin siitä paperiveitsen
jolla arktisen kalenterin pimeyteen
leikataan elämänhaluinen
kirkas aamu."
(Pentti Saaritsa: Elävän mieli. WSOY 1999, 54.)
Kaamos taittuu, valo lisääntyy. Käsikirjoitus on matkannut kustantamoon, ja lasten syyslukukausi on päättynyt. Odotettu joululoma!
tiistai 15. joulukuuta 2015
keskiviikko 25. marraskuuta 2015
Joka vuosi marraskuussa
"Kuolen joka vuosi marraskuussa
Joka vuosi kuolen marraskuussa.
Sini, kelta kaikki harmaantuu,
tuli kylmenee,
myrkyks muuttuu leipä suussa;
joka siemenkota tyhjä on
joka linnunpesä tyhjä on,
ruohon, lehtien vainajat viruu
teillä.
Kuolen marraskuussa,
joka
vuosi kuolen marraskuussa.
Kesyt synnyttää myös
kuolonkuussa:
lehmä vasikoi,
tamma synnyttää,
vaikka niin kuin villa huurre
kasvaa karsinaan
lammas karitsoi.
Nainen synnyttää vaikka lumi niin
kuin sudenturkki
kasvaa
vain.
Kesyt synnyttää myös
kuolonkuussa.
Synny ei suden, karhun pennut,
pojat oravain, jänisten,
heilu ei sireenien tyttäret,
tanssi vaahtolapset tuomien,
linnun tyttäret.
Kurki rakenna ei pesää
marraskuussa,
synnytä ei käärme, kukka villi.
Soita ei juurten, oksain, lehväin
pilli,
sävel synny ei, vai musta
huokaus,
jään kasvavan hullu kiljahdus…
runoilija kuolee marraskuussa,
niin kuin peikko peskissään,
villi kuolee tuskastaan.
Kesyt vasikoi, karitsoivat,
tamma synnyttää voimakas,
suurentuu kuu, naisen vyötärö,
kuun hame pullistuu niin kuin
aina myöskin marraskuussa.
Kanssa lehtien, kanssa ruohojen
mätänen,
tyhjä siemenkota pääni on,
jota tuuli häilyttää,
huoli niin kuin huurre kasvaa
vain,
niin kuin maruna, varsi nokkosen
kuolen marraskuussa.
Runo synny ei vain villi
kiljahdus,
niin kuin mullan jäätyvän huuto
kumea,
musta juuripilli suussa,
niin kuin käärme, nokkonen kuolen
marraskuussa."
(Helvi Hämäläinen: Voikukkapyhimykset.
Runoja. WSOY 1947, 39-41.)
tiistai 24. marraskuuta 2015
Matka minuksi - Becoming Me
Joko olet nähnyt Mina Laamon dokumentin Matka minuksi?
"- Tuntuu, että nykyajan arvot kovenevat kaiken aikaa, ja se vaikuttaa etenkin nuoriin. Suorittamisen kautta on lunastettava oma paikka, olemassaolo ja oikeutus. Se on pidemmän päälle aika rankkaa. Kyllä ihmisarvon pitäisi tulla olemassaolosta eikä suorituksista ja saavutuksista. Toivoisin elokuvan välittävän armollisuutta itseä ja muita kohtaan. Että havahduttaisiin välillä siihen, mikä on lopulta tärkeää: inhimillinen ymmärrys itseä ja muita kohtaan.
Matka minuksi heijastelee yhteiskunnan suorituskeskeisyyttä: millaisia vaatimuksia ”elämässä pärjääminen” edellyttää nuorilta, ja kuinka kauaskantoisia seurauksia sillä voi olla? Se on samalla elokuva matkasta kohti ehjää ja kokonaista minuutta, jonka voi ehkä saavuttaa vasta, kun onnistuu hyväksymään itsensä ja maailman epätäydellisyyden." (Mina Laamon haastattelu Film-O-Holicissa.)
Dokumentti on katsottavissa Yle Areenassa vielä vajaan kuukauden verran (with English subtitles).
"- Tuntuu, että nykyajan arvot kovenevat kaiken aikaa, ja se vaikuttaa etenkin nuoriin. Suorittamisen kautta on lunastettava oma paikka, olemassaolo ja oikeutus. Se on pidemmän päälle aika rankkaa. Kyllä ihmisarvon pitäisi tulla olemassaolosta eikä suorituksista ja saavutuksista. Toivoisin elokuvan välittävän armollisuutta itseä ja muita kohtaan. Että havahduttaisiin välillä siihen, mikä on lopulta tärkeää: inhimillinen ymmärrys itseä ja muita kohtaan.
Matka minuksi heijastelee yhteiskunnan suorituskeskeisyyttä: millaisia vaatimuksia ”elämässä pärjääminen” edellyttää nuorilta, ja kuinka kauaskantoisia seurauksia sillä voi olla? Se on samalla elokuva matkasta kohti ehjää ja kokonaista minuutta, jonka voi ehkä saavuttaa vasta, kun onnistuu hyväksymään itsensä ja maailman epätäydellisyyden." (Mina Laamon haastattelu Film-O-Holicissa.)
Dokumentti on katsottavissa Yle Areenassa vielä vajaan kuukauden verran (with English subtitles).
torstai 19. marraskuuta 2015
On pehmeän leuto marraskuu, lyyristä sumua, harmaata ja kuraista, hautajaisia ja synkkiä uutisia maailmalta, muuttuvat kysymyksiksi, päivittäisiksi puheenaiheiksi, painajaisiksi ja ylioppilaskirjoitusten aiheiksi. Päivät ja yöt ovat täysiä. Sairastamme kaamosta, tautivuoteita on kahdessa kerroksessa kolmatta viikkoa, kanikin potee, saamme arvailevan asiantuntijalausunnon kaukaa maailmalta, maallikko miettii, että jospa se on surua vain, isoäitikin alkoi kärsiä sitkeästä ihottumasta, herkistyi väreillekin, kun jäi leskeksi (näkeekö mikroskooppi kaiken, tunnistaako koepalasta surun?). Minun puolisoni on lähellä, hän makaa lattialla jalkojeni juuressa silmät kiinni, saa edes sen hetken lepoa, luen hänelle ääneen käsikirjoitusta, koira nukahtaa, minä korjaan ja kirjoitan tekstiä punaisella fontilla, jotta huomaisin edistyväni.
Tunnisteet:
arki,
kaamos,
kani,
kirjoittaminen,
koira,
marraskuu,
perhe,
tautiraportti,
työ
keskiviikko 28. lokakuuta 2015
"(--) Minulle riittää, kun luonani käy tuuli.
Jonkun kanssa kai minunkin täytyy jutella.
Meillä on puuskamme molemmilla,
eikä täällä ole repeäviä valkeita pitsiverhoja.
Ihmisillä on suljetut komeronsa.
Monia asioita voi ennakolta estää,
ja toisten tulon voi muuttaa muuksi,
mutta se, että en voi estää
uteliaita tähtiä katsomasta
papupeltooni, saa suunniltaan kenet tahansa."
(Helvi Juvonen: Sanantuoja. WSOY 1959.)
Yläkerran aulan perälle kannettiin peili, pöytä ja nojatuoli, lukuvalo, torkkupeitto ja orkidea, Venetsian Lidosta merestä nostettu tiiliskivi sekä posliinikettu mutta ei minkäänlaista verhoa. Kirjoitan täällä ruskea kani, pian myös valkoinen koiranpentu, seuranani, lapset kulkevat tilan ohi ja tilaan. Lokakuun aurinko valaisee kapeasti korkean talon yltä yhdeltä iltapäivällä, äkkiä alkaa hämärtää, eivätkä edes tähdet näe papupeltooni.
P.S.
Joko olet ilmoittautunut Lukuhaasteeseen?
Tunnisteet:
Helvi Juvonen,
kani,
kirjoittaminen,
koira,
koti,
lukeminen,
työ,
valo
maanantai 5. lokakuuta 2015
Puolalaisen elokuvan viikot 2015


Puolalaisen elokuvan viikot ovat taas täällä! Suosittelen lämpimästi! Elokuvat kiertävät lokakuussa Helsingissä (05.10. - 09.10.), Tampereella Niagarassa (09.- 15.10.), Turussa (12.10. ja 20.10.), Oulussa (16. - 20.10.), Rovaniemellä (17.10.), Lahdessa (24. - 25.10.), Kajaanissa (26.10.) ja Hangon Elokuvajuhlilla (02.11.)
Katselmuksessa nähdään seuraavat elokuvat:
Nuoren Jan Komasan historiallinen Miasto 44 (Kaupunki 44), Puola 2014 /130min.:
Rooleissa: Jósef Pawlowski, Zofia Wichlacz, Anna Próchniak
Warsaw
44' kertoo nuoresta tehdastyöläisestä Stefanista, joka osallistuu
Varsovan kansannousuun natseja vastaan elokuussa 1944. Hän päätyy
keskelle sotaa sekä kuumaa kolmiodraamaa, jossa kaksi nuorta naista
elävät kuin jokainen päivä olisi heidän viimeisensä. Tämä ei kuitenkaan
johdu heidän uhmakkuudestaan tai piittaamattomuudestaan, vaan on
luonnollinen osa sitä todellisuutta, jossa he elävät. Jan Komasan voimakas draama on täynnä ekspressionistisia sotakohtauksia. Ohjaaja oli vain 31-vuotias, kun elokuva kuvattiin, ja siitä tuli valtava menestys Puolan elokuvateattereissa.
Slawomir Fabickin LOVING / MIŁOŚĆ, Puola 2012 / 105min.
Maria ja Tomek ovat onnellisesti naimisissa ja
odottavat ensimmäistä lastaan. Mikään ei pysty häiritsemään heidän
rauhallista elämäänsä, kunnes Maria joutuu eräänä päivänä työpaikallaan
pomonsa raiskaamaksi. Hän päättää olla ilmoittamatta asiasta poliisille,
eikä myöskään kerro mitään miehelleen. Siitä päivästä lähtien Marian ja
Tomekin rakkaus on koetuksella. Loving on sekoitus trilleriä ja ihmissuhdedraamaa, jossa kaksi pääosan esittäjää on ratkaisevassa roolissa.
Lukasz Palkowskin GODS / BOGOWIE, Puola 2014, 120 min.
Rooleissa: Tomasz Kot, Piotr Glowacki, Szymon Piotr Warszawski
Kiehtova
elämäkerta kiistanalaisesta ja ylistetystä sydänkirurgi Zbigniew
Religasta, joka suoritti ensimmäisen onnistuneen sydämensiirron Puolassa
toukokuussa 1986. Elokuvassa seurataan Religanuseita epäonnistumisia
sekä yhteenottoja lääkärikollegoitten kanssa. Siinä on jännitystä ja
rautaesirippu-kitschiä. Religan limenvihreää Ladaa ei voi olla
huomaamatta!
Elokuva oli suuri menestys Puolan
elokuvateattereissa. Se palkittiin myös parhaan elokuvan palkinnolla
Gdynian Elokuvajuhlilla (2014) ja Puolan kansallisella
elokuvapalkinnolla (2014).
Wojciech Smarzowskin THE MIGHTY ANGEL / POD MOCNYM ANIOLEM, Puola 2014, 110min.
Rooleissa: Robert Wieckiewicz, Julia Kijowska, Adam Woronowicz
Jerzy on fiksu ja lahjakas kirjailija ja alkoholisti. Hän hakeutuu katkaisuhoitoon, mutta lentää sieltä kerta toisensa jälkeen ulos. Kun Jerzy yllättäen kohtaa elämänsä rakkauden, hän päättää raitistua, mutta pystyykö hän? Elokuvassa on epälineaarinen kerronnan rakenne. Jerzyn tilanteen kuvaus on täynnä groteskia huumoria ja realismia.
Robert Wieckiewicz ("Walesa - Man
of Hope") on voittanut useita palkintoja pääroolistaan. Käsikirjoitus
perustuu Jerzy Pilch romaaniin "Mighty Angel" (2000).
O!PLA ACROSS THE BORDERS - PUOLALAISEN
ANIMAATION PÄIVÄ
Puola 2014-2015,
111min.
Lähes kahden tunnin
mittainen ohjelmisto koostuu puolalaisen animaation parhaimmistosta viimeisen
kahden vuoden ajalta. Mukana on sekä opiskelijoiden päätöstyöelokuvia että
tunnettujen mestareiden (Tomasz Siwiński, Piotr Dumala) animaatioita ja
kaikkea siltä väliltä. O!PLA ACROSS THE BORDERS on kiertänyt 34:ssa kaupungissa
ympäri maailman ja saapuu nyt Suomeen osana Puolan elokuvaviikkoja. Elokuvissa
on englanninkielinen tekstitys. K 18.
---
Viime vuonna suosikeikseni nousivat Paweł Pawlikowskin upea Ida (2013) ja Joanna Kos-Krauzen & Krzysztof Krauzen Papusza (2013). Arvaan nyt etenkin Miasto 44:n olevan vahva elämys, ja saapa nähdä, tuleeko elokuvasta lisää mielleyhtymiä Sofia Coppolan Marie Antoinetteen, nyt se käväisi mielessä. Miaston soundtrack (miten hieno kattaus, Lana Del Reykin! ) soi nyt kirjoittamiseni taustalla. Lokakuista Varsovaa on valtava ikävä!
(Elokuvien esittelytekstit on napattu täältä. Ylimmäinen kuva on elokuvasta The Mighty Angel, alempi Miasto 44:stä. -- ja tekstiä muotoillessa nämä rivivälit ja kirjasimet elävät omapäisinä eivätkä tottele kirjoittajaansa...)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)