keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Joka vuosi marraskuussa



 



"Kuolen joka vuosi marraskuussa



Joka vuosi kuolen marraskuussa.

Sini, kelta kaikki harmaantuu, tuli kylmenee,

myrkyks muuttuu leipä suussa;

joka siemenkota tyhjä on

joka linnunpesä tyhjä on,

ruohon, lehtien vainajat viruu teillä.

Kuolen marraskuussa,

                             joka vuosi kuolen marraskuussa.



Kesyt synnyttää myös kuolonkuussa:

lehmä vasikoi,

tamma synnyttää,

vaikka niin kuin villa huurre kasvaa karsinaan

lammas karitsoi.

Nainen synnyttää vaikka lumi niin kuin sudenturkki

                                                                                       kasvaa vain.

Kesyt synnyttää myös kuolonkuussa.



Synny ei suden, karhun pennut,

pojat oravain, jänisten,

heilu ei sireenien tyttäret,

tanssi vaahtolapset tuomien,

linnun tyttäret.

Kurki rakenna ei pesää marraskuussa,

synnytä ei käärme, kukka villi.

Soita ei juurten, oksain, lehväin pilli,

sävel synny ei, vai musta huokaus,

jään kasvavan hullu kiljahdus…

runoilija kuolee marraskuussa,

niin kuin peikko peskissään,

villi kuolee tuskastaan.

Kesyt vasikoi, karitsoivat,

tamma synnyttää voimakas,

suurentuu kuu, naisen vyötärö,

kuun hame pullistuu niin kuin aina myöskin marraskuussa.



Kanssa lehtien, kanssa ruohojen mätänen,

tyhjä siemenkota pääni on,

jota tuuli häilyttää,

huoli niin kuin huurre kasvaa vain,

niin kuin maruna, varsi nokkosen kuolen marraskuussa.

Runo synny ei vain villi kiljahdus,

niin kuin mullan jäätyvän huuto kumea,

musta juuripilli suussa,

niin kuin käärme, nokkonen kuolen marraskuussa."
(Helvi Hämäläinen: Voikukkapyhimykset. Runoja. WSOY 1947, 39-41.)

 

tiistai 24. marraskuuta 2015

Matka minuksi - Becoming Me

Joko olet nähnyt Mina Laamon dokumentin Matka minuksi?

"- Tuntuu, että nykyajan arvot kovenevat kaiken aikaa, ja se vaikuttaa etenkin nuoriin. Suorittamisen kautta on lunastettava oma paikka, olemassaolo ja oikeutus. Se on pidemmän päälle aika rankkaa. Kyllä ihmisarvon pitäisi tulla olemassaolosta eikä suorituksista ja saavutuksista. Toivoisin elokuvan välittävän armollisuutta itseä ja muita kohtaan. Että havahduttaisiin välillä siihen, mikä on lopulta tärkeää: inhimillinen ymmärrys itseä ja muita kohtaan. 
 
Matka minuksi heijastelee yhteiskunnan suorituskeskeisyyttä: millaisia vaatimuksia ”elämässä pärjääminen” edellyttää nuorilta, ja kuinka kauaskantoisia seurauksia sillä voi olla? Se on samalla elokuva matkasta kohti ehjää ja kokonaista minuutta, jonka voi ehkä saavuttaa vasta, kun onnistuu hyväksymään itsensä ja maailman epätäydellisyyden." (Mina Laamon haastattelu Film-O-Holicissa.)

Dokumentti on katsottavissa Yle Areenassa vielä vajaan kuukauden verran (with English subtitles).

torstai 19. marraskuuta 2015


On pehmeän leuto marraskuu, lyyristä sumua, harmaata ja kuraista, hautajaisia ja synkkiä uutisia maailmalta, muuttuvat kysymyksiksi, päivittäisiksi puheenaiheiksi, painajaisiksi ja ylioppilaskirjoitusten aiheiksi. Päivät ja yöt ovat täysiä. Sairastamme kaamosta, tautivuoteita on kahdessa kerroksessa kolmatta viikkoa, kanikin potee, saamme arvailevan asiantuntijalausunnon kaukaa maailmalta, maallikko miettii, että jospa se on surua vain, isoäitikin alkoi kärsiä sitkeästä ihottumasta, herkistyi väreillekin, kun jäi leskeksi (näkeekö mikroskooppi kaiken, tunnistaako koepalasta surun?). Minun puolisoni on lähellä, hän makaa lattialla jalkojeni juuressa silmät kiinni, saa edes sen hetken lepoa, luen hänelle ääneen käsikirjoitusta, koira nukahtaa, minä korjaan ja kirjoitan tekstiä punaisella fontilla, jotta huomaisin edistyväni.