lauantai 16. huhtikuuta 2016

 

Yläkuva: Ystävykset. Lodz 1938.
Alakuva: Koska kellariasunnossa ei ollut lämmitystä, Saran piti pysyä sängyssä koko talvi. Hänen isänsä maalasi kukkia seinälle, ne olivat Saran lapsuuden ainoat kukat. Varsova 1939.

Kuvat teoksesta Roman Vishniac: A Vanished World.  Farrar, Straus & Giroux. 1984, 122 ja 42.

perjantai 8. huhtikuuta 2016


Katseltu kevätsadetta, peltoja ja puiden latvoja, kasvettu valossa, nypitty takiaisia turkista ja höyhenistä, oltu lintuja.

perjantai 1. huhtikuuta 2016


"Huhtikuu.

Lämmin, aurinkoinen päivä. Eilen sanottiin säätiedotuksessa, että oli kevään lämpimin päivä koko maassa. Tänään — ainakin täällä — vielä lämpimämpi. Talvi kohisee viemäreihin ja häviää sinne. Tänään — vai oliko se eilen — näin ensimmäisen peipposen. Yhtenä päivänä olivat takapihan koivut täynnä kottaraisia. Kuulin millainen on kevään ääni: se on yhtämittaista sirkutusta. Lunta on vielä aika paljon. Piha paksussa jäässä. Voin hyvin, paitsi että huimaa. Mielialani kohtalainen. Ruumiini kivuttomampi kuin pitkään aikaan. Olen palaamassa sielullisesti ihmiseksi taas: voisin ajatella että joku aikuinen mies asuisi kanssani tässä talossa. Joskus miltei kaipaan — ja kaipaankin — sellaista olentoa.

Yöperhosia ilmaantuu iltaisin ikkunoiden taakse. Merkilliseen aikaan vuodesta." 
(Eeva Kilpi: Naisen päiväkirja. WSOY 1987, 7.)  

Naisen päiväkirjasta lisää täällä ja täällä