"Huhtikuu.
Lämmin, aurinkoinen päivä. Eilen sanottiin säätiedotuksessa, että oli kevään lämpimin päivä koko maassa. Tänään — ainakin täällä — vielä lämpimämpi. Talvi kohisee viemäreihin ja häviää sinne. Tänään — vai oliko se eilen — näin ensimmäisen peipposen. Yhtenä päivänä olivat takapihan koivut täynnä kottaraisia. Kuulin millainen on kevään ääni: se on yhtämittaista sirkutusta. Lunta on vielä aika paljon. Piha paksussa jäässä. Voin hyvin, paitsi että huimaa. Mielialani kohtalainen. Ruumiini kivuttomampi kuin pitkään aikaan. Olen palaamassa sielullisesti ihmiseksi taas: voisin ajatella että joku aikuinen mies asuisi kanssani tässä talossa. Joskus miltei kaipaan — ja kaipaankin — sellaista olentoa.
Yöperhosia ilmaantuu iltaisin ikkunoiden taakse. Merkilliseen aikaan vuodesta."
(Eeva Kilpi: Naisen päiväkirja. WSOY 1987, 7.)
Naisen päiväkirjasta lisää täällä ja täällä.
Tuo on hyvin sanottu, että palailee sielulliseksi ihmiseksi taas. Minusta tuntuu nyt juuri siltä.
VastaaPoistaAurinkoa kevääseesi!
Eeva Kilpi osaa sanoittaa tuntemuksia hienosti. Ehkä valo ja kevät saavat sen aikaan, tuon palaamisen tunteen. Vuoden kierto alkaa alusta, kaikki on edessä taas, uusia mahdollisuuksia, toiveikkuutta.
PoistaAurinkoa sinullekin!
'Koivut täynnä kottaraisia' - nyt ne ovat miltei kadonneet, ainakin täältäpäin.
VastaaPoistaNuorempana yritin lukea Kilpeä, mutta teksti ei oikein koskettanut. Minusta tuntuu, että pitää antaa hänelle uusi mahdollisuus!
Joo, luonto reagoi. Urbaanitalitinttien ääntelykin on kuulemma lyhentynyt.
PoistaTekstit koskettavat tosiaan eri tavalla eri elämänvaiheissa ja joskus jäävät kokonaan osumatta, etäisiksi. Minulta on lukematta Kilveltä mm. kokonaan romaanit, jotka käsittelevät evakkokarjalaisuutta ja Hiitolaa, vaikka (koska) aihe on läheinen, Hiitola oli isäni lapsuusmaisemaa. Ehkä noiden teosten aika tulee joskus. Tuo Naisen päiväkirja tuntuu minun kirjalta juuri nyt. Tosin niin tuntui Kilven Kuolinsiivouskin. Ja Kyllikki Villan teokset. Ja Helena Anhavan Toimita talosi. Lasten synnyttyä aloin kaivata entistä enemmän itseäni vanhempien naisten sanoitettua elämänkokemusta. Sain nuo (kauno)kirjalliset (iso)äidit.
Listasta unohtui Solveig von Schoultz. Suosittelen hänenkin tekstejään (esim. Pitkin vedenviivaa).
PoistaVoi kiitos tästä, ihana Katja! Kosketti juuri nyt kovasti. Pitääkin tutustua teokseen. Ja myös tuohon Kuolinsiivoukseen. Kyllikki Villa on ollut mulle tosi tärkeä.
VastaaPoistaKiva, jos innostuit kirjasta. Se on rehellinen, raadollinenkin. Olen lukenut joitakin kohtia ääneen, nauranut vedet silmissä (nais)kipakkuuksia ja kyllästymisiä, sanan säilää. Vaikka Kilven elämäntilanne on osin hyvin toinen kuin minulla, sinullakin, niin arvaan että tunnistat joitakin sellaisia, mistä olemme toisinaan vaihtaneet täällä ajatuksia. -- ja sitten tuon naisen luonnon, järistysten, unien rinnalla päiväkirjassa kulkee aina satunnaisia huomioita yleisemmin luonnosta, linnuista, vuodenajoista (ja ylipäätään elämästä, työstä) -- ja koiran hankkimisesta, aikeesta. Sitäkin mietin nyt, miksi lasten kasvettua hankitaan koira. Niinhän meillekin kävi. Miestäkö siinä nainen lopulta kaipaa, sitä eläintä, joka mies oli joskus? Ja ajatteleeko mies samalla tavalla? Vai lasta, jota ei enää saa, paijattavaa, jotakuta takertuvaa, jolle on tärkein? Vai näitä molempia? Kaikenlaisia ajatuskulkuja kirja herättää. (Ja on minulla kesken vielä!)
PoistaKuolinsiivous on fragmentaarisempi (sitä lukee kuin proosarunoa) ja editoidumpi kuin tämä päiväkirja, jonka sivuilla Kilpi näyttää jo suunnittelevan Kuolinsiivousta. Minä pidän näistä molemmista. Päiväkirjan muoto sallii rönsyt ja kaiken pohtimisen, tuo on minulle mieluisaa myös lukijan roolissa. Ja tätä kirjaa lukiessa alkaa tehdä mieli itsekin kirjoittaa taas päiväkirjaa. Miten ihmeessä se on joskus jäänyt?
Satu, kerro, mitä pidit tästä, kun saat luettua (tai olet lukemassa).
Hei, sain molemmat jo käsiini ja päiväkirja meneillään, siihen uppoaa heti! Tiedätkö, sellainen mitä juuri nyt tarvitsen! Rehellistä tekstiä, naisen mietteitä, arkisen sanoittamista. Tykkään ihan tosi paljon. Kuolinsiivousta kurkistelin, ja uskon pitäväni siitä myös. Ja totta, sama ajatus ihan heti, miksen enää kirjoita päiväkirjaa? Se olisi totisesti tärkeää. Rehellinen ylöskirjaaminen.
PoistaKiitos Katja näistä vinkeistä, Naisen päiväkirjasta taitaa tulla mun tämän kevään the kirja. Palaan vielä asiaan.
Hyvä, kun löytyi ja tykkäät! Tällaisia kirjoja tarvittaisiin enemmän ja niitä soisi myös tuotavan esille enemmän.
PoistaLuen tuota Naisen päiväkirjaa hitaasti (nyt hiukan ns. olosuhteiden pakosta) ja alleviivaan, jotta sitten jälkeenpäin löydän äkkiä ne tärkeät kohdat, kun sellaista vahvistusta kaipaa.