Kyllä, Seija, kirja on tuloillaan, mutta vielä hiotaan. Ja kyllä, vettä on mukana tässäkin.
On ollut työläs ja ihana projekti, niin tekisi mieli kertoa kaikki tähän asti koettu, löydetty, saatu. Vaikka miten realistisesti yrittää suhtautua kirjoittamiseen, arkea ja raavasta työtähän tämä on, niin aina on mukana jokin sellainen (universaali tai kollektiivinen, syvä) taajuus, yhteys, yhteensattumat, ettei niitä pysty ihan täysin järjellä kuittaamaan. Kirja on tulos, jonka lukeva yleisö saa, kaikki muu jää yleensä pimentoon ja piiloon, kirjoittajan ja tekstin väliseksi salaisuudeksi, uusiksi sisäisiksi maisemiksi tai muistoiksi. Se on vähintään yhtä palkitsevaa kuin itse valmis teos.
Tekisi mieli kertoa näistä kuvista myös. Pakahtumisesta ja euforiasta, mikä näihin liittyy. En vain voi. En ainakaan vielä. Sen verran kerron, että nuo penkit ja tuo valo, joka lankesi kauniista lasi-ikkunasta, olivat pysäyttävä näky. Pääsin kirkkoon, joka on yleisöltä suljettu tähän aikaan vuodesta sunnuntain jumalanpalveluksia lukuunottamatta. Kivenheiton päässä rakennuksesta on meri.
Tuota Uusman kirjaa suosittelen kaikille lämpimästi! Luen sitä miehelleni ääneen, toivon saavani kirjan omaksi. Visuaalisesti upea, kirjoittajansakin löytöretki, vuosien intohimo, tragedia ja mysteeri, rakkaustarinakin. Ja kaikki on totta. Lukukokemus on niin väkevä, että tuntuu koko kehossa ja tulee uniin.
Kiitos tästä, Katja, ihana. Luin tuon vastauksesi Seijalle, pakahduttaa kaikki tuo, kirjoittamisen prosessi ja kaikki salainen sisältö. Ihanaa, että sulla on tuo kaikki! Ja Naparetken varaan kirjastosta nyt.
Ole hyvä, Satu. Pakahtuminen tekee välillä hyvää, mutta vie energiaa sekin, koska on niin kokonaisvaltaista. Sitten pitää saada rauhoittumisaikaa, ehtaa lepoa, että saa sulateltua kaiken ja normalisoiduttua. Läikkyvän luonteen ilot ja kirot. :D
Ihana, kun varasit Naparetken. On se melkoinen teos.
Kiinnostuin kummastakin kirjasta! Ensin pitää hankkia hyppysiin tuo matkakirja kun kerran jossain on saatavissa- rakastan matkakirjoja! Olkoonkin naparetki, joka ei mulle kohde ykkönen, mutta juuri siksihän sen voikin tehdä kirjan kautta.
Miten kaunis vihreä maalattu noihin penkkeihin. Pakahtumisen tarvetta olisi täällä, on ollut niin tasaisen tavallista.
Hienoa, että kiinnostus tarttuu. Joo, matkakirjoissa on tosiaan oma hehkunsa ja rentouttaa päästä matkaamaan jonkun toisen mukana ilman minkäänlaista matkaamisen vaivaa. En olisi minäkään uskonut, että tuollainen arktinen ja kylmä miljöö innostaisi, kun aika lailla totaalisesti kartan kaikenlaista vapaaehtoista palelua, kirjallistakin. Mutta tuo Naparetki on uskomaton. Ihan vain esineenäkin mielenkiintoinen, kaunis, inspiroiva. Hyvää matkaa siis!
Minut pakahtuminen ja tekstimassat uuvuttivat. Nyt levätään. Voisin painaa pääni hetkeksi vaikka joillekin noista penkkiriveistä, silmät kun aukaisisi, näkisi nuo upeat kattomaalaukset, oven avauksella voisi hyvällä onnella kuulla aallot ja toivottaa tasaisen tavallisen tervetulleeksi. :)
Uusi kirja taitaa olla tuloillaan.
VastaaPoistaOnkohan vesi tai jää jotenkin oleellisesti mukana kirjassasi?
Kauniita valo-varjokuvioita penkeissä.
Kyllä, Seija, kirja on tuloillaan, mutta vielä hiotaan. Ja kyllä, vettä on mukana tässäkin.
PoistaOn ollut työläs ja ihana projekti, niin tekisi mieli kertoa kaikki tähän asti koettu, löydetty, saatu. Vaikka miten realistisesti yrittää suhtautua kirjoittamiseen, arkea ja raavasta työtähän tämä on, niin aina on mukana jokin sellainen (universaali tai kollektiivinen, syvä) taajuus, yhteys, yhteensattumat, ettei niitä pysty ihan täysin järjellä kuittaamaan. Kirja on tulos, jonka lukeva yleisö saa, kaikki muu jää yleensä pimentoon ja piiloon, kirjoittajan ja tekstin väliseksi salaisuudeksi, uusiksi sisäisiksi maisemiksi tai muistoiksi. Se on vähintään yhtä palkitsevaa kuin itse valmis teos.
Tekisi mieli kertoa näistä kuvista myös. Pakahtumisesta ja euforiasta, mikä näihin liittyy. En vain voi. En ainakaan vielä. Sen verran kerron, että nuo penkit ja tuo valo, joka lankesi kauniista lasi-ikkunasta, olivat pysäyttävä näky. Pääsin kirkkoon, joka on yleisöltä suljettu tähän aikaan vuodesta sunnuntain jumalanpalveluksia lukuunottamatta. Kivenheiton päässä rakennuksesta on meri.
Tuota Uusman kirjaa suosittelen kaikille lämpimästi! Luen sitä miehelleni ääneen, toivon saavani kirjan omaksi. Visuaalisesti upea, kirjoittajansakin löytöretki, vuosien intohimo, tragedia ja mysteeri, rakkaustarinakin. Ja kaikki on totta. Lukukokemus on niin väkevä, että tuntuu koko kehossa ja tulee uniin.
Kiitos tästä, Katja, ihana. Luin tuon vastauksesi Seijalle, pakahduttaa kaikki tuo, kirjoittamisen prosessi ja kaikki salainen sisältö. Ihanaa, että sulla on tuo kaikki! Ja Naparetken varaan kirjastosta nyt.
VastaaPoistaOle hyvä, Satu. Pakahtuminen tekee välillä hyvää, mutta vie energiaa sekin, koska on niin kokonaisvaltaista. Sitten pitää saada rauhoittumisaikaa, ehtaa lepoa, että saa sulateltua kaiken ja normalisoiduttua. Läikkyvän luonteen ilot ja kirot. :D
PoistaIhana, kun varasit Naparetken. On se melkoinen teos.
Kiinnostuin kummastakin kirjasta!
VastaaPoistaEnsin pitää hankkia hyppysiin tuo matkakirja kun kerran jossain on saatavissa- rakastan matkakirjoja! Olkoonkin naparetki, joka ei mulle kohde ykkönen, mutta juuri siksihän sen voikin tehdä kirjan kautta.
Miten kaunis vihreä maalattu noihin penkkeihin. Pakahtumisen tarvetta olisi täällä, on ollut niin tasaisen tavallista.
Hienoa, että kiinnostus tarttuu. Joo, matkakirjoissa on tosiaan oma hehkunsa ja rentouttaa päästä matkaamaan jonkun toisen mukana ilman minkäänlaista matkaamisen vaivaa. En olisi minäkään uskonut, että tuollainen arktinen ja kylmä miljöö innostaisi, kun aika lailla totaalisesti kartan kaikenlaista vapaaehtoista palelua, kirjallistakin. Mutta tuo Naparetki on uskomaton. Ihan vain esineenäkin mielenkiintoinen, kaunis, inspiroiva. Hyvää matkaa siis!
PoistaMinut pakahtuminen ja tekstimassat uuvuttivat. Nyt levätään. Voisin painaa pääni hetkeksi vaikka joillekin noista penkkiriveistä, silmät kun aukaisisi, näkisi nuo upeat kattomaalaukset, oven avauksella voisi hyvällä onnella kuulla aallot ja toivottaa tasaisen tavallisen tervetulleeksi. :)
Jään odottelemaan seuraavaa kirjaasi :). Ja kuvat ovat ihania.
VastaaPoistaKiitos sinulle, kollega. <3
Poista