maanantai 16. heinäkuuta 2012



Vietän tyttären kanssa mekkopäivää, kampaamme hiukset nutturalle ja asetumme ruokapöytään. Aurinko ei istahda kanssamme, se on oikukas nainen, paistaa satunnaisesti. Siis sataa. Taas. Ei ole tuntunut kesältä, ei ollenkaan. Pyykkikään ei kuivu. Sauna sentään lämpenee ja untuvapeitosta voi haaveilla. Pionit kuihtuvat, jostakin nousee aina uutta kukkivaa: verikurjenpolvi ja sormustinkukka, unikkokin. Kuljen avojaloin ja palelen. Juon teetä tai kahvia, sitten kirjoitan taas.

torstai 12. heinäkuuta 2012

Mansikoita, olkaa hyvä


Heinäkuu jo! Olen alkanut harjoitella teen juontia (valkoinen ja vihreä, kamomilla, sitruuna) sekä kurkuman ja tuoreen inkiväärin käyttöä. Kotipihasta saa retiisiä, tilliä ja hitusen mansikkaa, piakkoin vadelmaa, myöhemmin kesäkurpitsaa, herukkaa ja omenaa. Keho kaipaa värikylläistä piharuokaa, olen suunnattoman onnellinen moisesta pienviljelystä. Välillä innostumme kokkaamaan. Teen keittoa, mies paistaa hampurilaisia ja juustokakkua, lapset tekevät limonaadia: puristettua sitruunaa, hiilihapotettua lähdevettä, sitruunamelissaa ja sokeria. (Eikä kukaan jaksa tiskata! Ehkä kannamme astiat ulos ja suihkutamme letkulla puhtaiksi.)

Kävin perheen kanssa Savossa. Isänisänisän sukujuuret olivat siellä, tuntuikin kotoisalta. Kuuntelimme maisemaa. Oli hiljaista, kesän ääniä, tuuli (hyttysistä ja heinäallergiastani en mainitse) ja Valamon kirkonkellot. Olen reissannut noissa maisemissa muutamana muunakin kesänä enkä olisi liiemmin välittänyt tulla takaisin. Avaraa taivasta riitti, vihreää äärestä ääreen, autiotaloja ja uljaita vesimaisemia, jokin sellainen verkkainen, liki pysähtynyt kesä, jota ei täällä kaupungissa tavoita. Ajoimme takaisin myöhään yöllä. Sain romaani-idean. Se päätyi nyt Uusia ideoita -laatikkoon odottamaan.

Olen potenut toispuoleista ukkospäänsärkyä ja viimaniskaa jo jokusen päivän enkä ole pystynyt sen vuoksi kirjoittamaan, ehkä olen ollut loman tarpeessa muutenkin. Olen palellut melkein koko kesän. Nyt lämmittelen tuohuksen loimussa (ja juon teetä!), kaipaan niin kunnollisia hellepäiviä. Viime kesän helleviikot kirjoitin Ranskassa. Siellä oli koleaa ja sateista, takkaan sytytettiin tuli joka päivä, eikä pyykki tahtonut kuivua. Kaksi novellia sentään syntyi, toinen niistä on elokuun kokoelmassa. Parin viikon päästä luovutamme kotimme kummitytölle ja lähdemme Venetsiaan. Vuokrasimme valoisan asunnon, josta näkyy pieni kanaali. Odotamme matkaa kovasti, lapset Lidoa, minä San Michelen hautausmaasaarta, kaikkea. En usko, että palelen siellä, kirjoitan siitä huolimatta - tai ehkä juuri siksi.

J.K.
Onko joku teistä ollut Sillankorvan talossa?  Lukisin mieluusti kokemuksia. Voi jättää kommentiksi tai lähettää sähköpostia, osoite löytyy sivupalkista.