"Taivaalla muinen tähti kiilsi
"Mikä on ihminen ilman maisemaa?" kysyi Athos.
"Pelkkiä peilejä, vuoksia ja luoteita."
(Anne Michaels: Routaholvi. Suom. Tiina Ohinmaa. WSOY, 2010.)
keskiviikko 23. joulukuuta 2020
"Taivaalla muinen tähti kiilsi
maanantai 23. marraskuuta 2020
Tervetuloa Tampere-talon Kirjaviikolle 23.-29.11.
Kerron uutuusromaanistani Saari, jonne linnut lentävät kuolemaan (WSOY 2020) Tampere-talon Aula-klubilla perjantaina 27.11. klo 17.45. Tilaisuuteen on vapaa pääsy.
"Tampereen Kirjaviikko 23.11. – 29.11.2020 kokoaa kirjallisuuden ystävät ja harrastajat Tampere-taloon koko marraskuun viimeiseksi viikoksi. Teemaviikko on yhdistelmä yleisölle maksuttomia ja maksullisia kirjailijavierailuita, paneelikeskusteluita ja kirjallisuuden inspiroimia konsertteja.
Lisäksi koko viikon ajan Tampere-talon ala-aulassa on kirjatori, jossa myydään kustantajien erikoishintaisia kirjoja hintaan 10-25 €.
Tampere-talon Aula-klubi
keskiviikkona 25.11. Pirkanmaalaista nykykirjallisuutta 1.
Illan juontaa Tiina Poutanen.
Klo 17.00-17.15 Anneli Kanto: Kirjoittamassa, (Reuna 2020)
Klo 17.15-17.30 Heli Rantala: Kaikkien aikojen kookoskeikka (WSOY 2020)
Klo 17.30-17.45 Annika Eronen: Ristiinan enkeli (Myllylahti 2020)
Klo 17.45-18.00 Heidi Mäkinen: Ei saa elvyttää (Karisto 2020)
Klo 18.00-18.15 Artemis Kelosaari: Aaveiden Tampere (Haamu 2020)
Klo 18.15-18.30 Marko Annala: Kuutio (Like 2020)
Klo 18.30-18.45 Arto Lappi: Pohjoiset tuulenpesät (Enostone 2020)
Klo 18.45-19.00 Harri Istvan Mäki: Musta kiekko (Enostone 2020)
perjantaina 27.11. Pirkanmaalaista nykykirjallisuutta 2.
Illan juontaa Markku Soikkeli.
Klo 17.00-17.15 Jukka-Pekka Palviainen: Hanaa, Kosonen (Otava 2020) + Allu ja Apinajahti (WSOY 2020)
Klo 17.15-17.30 Meri Luttinen: Myrskynsilmä (WSOY 2020)
Klo 17.30-17.45 Marisha Rasi-Koskinen: REC (S&S 2020)
Klo 17.45-18.00 Katja Kaukonen: Saari, jonne linnut lentävät kuolemaan (WSOY 2020)
Klo 18.00-18.15 Jonimatti Joutsijärvi: Kärsimys nyt tapahtui ammoin (Palladium Kirjat 2020)
Klo 18.15-18.30 JS Meresmaa: Dodo (Myllylahti) + Minä, kissa (Art House) + Naakkamestari (Reuna 2020)
Klo 18.30-18.45 Johanna Hulkko: Vähäisiä tyyppivikoja (Atena 2020)
Klo 18.45-19.00 JK Ihalainen: Sirppeitä – Esseitä ja suomennoksia (Palladium Kirjat 2020)
ja sunnuntaina 29.11. Pirkanmaalaista nykykirjallisuutta 3.
Illan juontaa Kirsti Kuronen.
Klo 17.00-17.15 Niina Hakalahti: Sopivassa suhteessa (Karisto 2020)
Klo 17.15-17.30 Kristiina Harjula: Loukussa, elämää alkoholistin läheisenä (Kirjapaja 2020)
Klo 17.30-17.45 Maria Asunta ja Erkki Seppänen: Turvapaikka uutisissa – Mediakatsaus 2015-2020 (Kovasana Kustannus 2020)
Klo 17.45-18.00 Laura Suomela: Ilmatilaloukkaus (Karisto 2020)
Klo 18.00-18.15 Minttu Hapuli: Emil (Ilmestyy alkuvuodesta 2021/Sitruunakustannus)
Klo 18.15-18.30 Inga Magga: Varjonyrkkeilijä (Like 2020)
Klo 18.30-18.45 Päivi Alasalmi: Häkkilinnut (ilmestyy Storytel Original -sarjassa ääni- ja e-kirjana 2020)
Klo 18.45-19.00 Liliana Lento: Koivu ja pihlaja (Nysalor-kustannus 2020)
Kirjailijat avaavat uusimpia teoksiaan: mukana runoutta, proosaa, tietokirjoja, fantasiaa sekä kirjoja lapsille. Kirjoja voi ostaa koko viikon ajan omaksi ja pukinkonttiin. Paikalla olevat kirjailijat myös signeeraavat teoksiaan. Pirkanmaalaista nykykirjallisuutta -sarjan tuottaa Pirkkalalaiskirjailijat ry, joka on 77 vuotta toiminut, maamme vanhin maakunnallinen kirjailijayhdistys. Jäseniä ovat Tampereen seudulla vaikuttavat ammattikirjailijat."
Jos olet Aamulehden kanta-asiakas, voit seurata tapahtumaa suorana osoitteesta: aamulehti.fi/live
Kirjaohjelmaa on tarjolla koko viikon. Monipuolinen kattaus on kokonaisuudessaan luettavissa täältä.
maanantai 19. lokakuuta 2020
![]() |
Esiintyjät: Katja Kaukonen & Karoliina Niskanen. Haastattelijana Minttu Nikkilä Paikka: Esplanadi |
torstai 1. lokakuuta 2020
keskiviikko 23. syyskuuta 2020
Romaanini Saari, jonne linnut lentävät kuolemaan (WSOY, graafinen suunnittelu Marja-Leena Muukka) ilmestyi eilen syyspäivän tasauksen päivänä lintujen syysmuuton aikaan.
"Rauha oli haaveillut, että saareen päästyään he muodostaisivat yhteisön ja hän saisi ikioman joukon ihmisiä, joita kutsua siskoiksi. Mantereella eläessään he olivat joutuneet nyrkin sisään, puristuneet umpeen, kuivuneet sipuleiksi, mutta saaren maaperä, kosteus, valo ja tila avaisivat heidät kukkimaan, pohtimaan yhdessä kasvunsa suuntaa ja tarkoitusta. Mantereelle jäivät ne, joilla oli tiukka ihmisenä olemisen kriteeristö, kirjontakehys, jonka sisään pingottaa sulkien ja höyhenten alta löydetty paljas naiseuden nahka. Mantereen ihmisillä oli tahto venyttää iho äärimmilleen ja piilottaa tai leikata pois ei-toivottu, arvet, luomet, pisamat ja syntymämerkit. Saaressa asuisi naisia, joilta puuttuisivat olemassaoloa rajaavat karmit." (s. 91.)
Kirjani kertoo karkotuksesta, uuden yhteisön muodostumisesta, ihmisen määrittämisestä, diagnooseista, leimoista ja nimeämisistä, nähdyksi tulemisesta, peilaamisesta, identiteetistä, juurista, vallasta, kutsumuksesta, aatteista ja opeista, taiteen ja mielikuvituksen voimasta, unelmista, surusta ja ilosta, lähtemisestä, perilläolosta, maisemasta, saarista ja linnuista, tietenkin. Jotakin sisällöstä kai pitää aina kertoa, mutta kuinka vaikeaa on luetteloida yksittäisillä sanoilla tai tiivistää edes virkkeillä kielestä ja näkymättömästä rakennettua kokonaisuutta, joka aukeaa vasta lukuprosessin myötä ja on jokaiselle lukijalle, myös kirjailijalle itselleen, omanlaisensa ja siten herkästi sanojen tavoittamattomissa, selittelemätön. (Kirjassa on Tiiralinna, mutta on myös sen rakenne, kaikki kerrokset, portaikot ja aukot, joita avataan ja suljetaan.) Ja kyse on tosiaan prosessista: teksti elää lukijan mielessä ja kokemuspiirissä myös ajan kanssa, kaikki ei aina aukea heti eikä tarvitsekaan, jää aukkokohtia. Niin me tässä kaoottisessa maailmassa elämme, etsimme selityksiä, merkityksiä, teemme (rohkeita) tulkintoja. Uskon tähän Kaisu Rättyän hienosti kahdesta kirjallisuuden opetuksen käsikirjasta referoituun ajatukseen: "Kaunokirjallinen teksti saa aina uuden elämän, kun joku löytää uuden tavan lukea sitä. Lukeminen on ensisijaisesti esteettinen kokemus, joka on aina yksilöllinen."
Mutta nyt on konkreettisten maisemien vuoro. Olen blogissani jakanut monenlaisia miljöitä sanoina ja kuvina, myös tämän romaanin syntysijoja. Tuntuu luontevalta kertoa niistä nyt. Romaani valitsee ja synnyttää itse oman tapahtumapaikkansa. Romaaniini tuli sekä fiktiivisiä että aitoja, reaalimaailmassa olemassa olevia seutuja. Porin Reposaaresta, entisen kotiseutuni maisemasta, muotoutui erään romaanihenkilöni lapsuusmiljöö. Onnistuin vuokraamaan Reposaaresta puoleksi vuodeksi pienenpientä hellahuonetta. Kotoni oli pieni ja pelkistetty, mutta siellä oli juuri sopivasti tilaa pohtia, kirjoittaa ja levätä. Reposaaren rauha oli ihanteellinen ajatteluun, työskentelyyn ja kävelemiseen. (Ah aallot, kalliot, rantasomerikot, lehtometsät, tervaleppätiheiköt, paarlastikasvit, merilasi ja -pihka, Villa London ja rakennuksiin pinttynyt mennyt aika!) Romaania kirjoittaessani yövyin ja inspiroiduin myös Seilissä ja Örössä. (Ah lehdes- ja paahdeniityt, merikaalit, sinisimpukoiden kuoriröykkiöt, orjanruusut, sairaalarakennukset ja kirkko!) Lisäksi kirjoitin romaania eräässä Näsijärven saaressa ja mielessäni matkasin myös Australian Rabbit Islandille (nyk. Peat Island), Swan´s Islandille Hockomock Headiin (paikkaan, jossa sielut asuvat) Yhdysvaltoihin, Normandiaan Jean Delacourin Edeniin ja Lintukotoon. Mitä matkoja nuo kaikki olivatkaan!
Romaaniani saa kirjastoista, kirjakaupoista sekä mm. Werner & Jarlista ja Adlibriksesta. Teoksesta on myös äänikirjaversio, lukijana toimii Leena Nuora. Antoisia luku- ja kuunteluhetkiä, saareutumista, lukurauhaa!
P.S.
Kirjan välistä löytyy sininen lukunauha. (Sinisen nauhan mysteeri aukeaa teille kirjan myötä.) Romaanihenkilöni Saga yritti käydä värittämässä nauhat mustiksi suojellakseen lukijoita, mutta urakkahan oli melkoinen. En siis voi varmaksi luvata, että hän olisi ehtinyt värittää kaikki. Olkaa varovaisia! Kerron myös, että kirjaa kirjoittaessani sain postitse salaperäisen kuoren, jonka sisältä löytyi kahdeksan metriä sinistä lettinauhaa. Ymmärrettävistä syistä pidän sitä lukitussa kaapissa.
maanantai 3. elokuuta 2020
Ruusunnuppujen hitaasti avautuvat salaisuudet, kameleonttimaisuus, vienot tuoksut, silkkimekkojen helmat, tyllit, alushamekerrokset, hento puuteri, kastepisarat, hikihelmet, kyynelet.
"Kun on pieni, ruusu on varmaan kauneinta mitä on. Ehkä myös kun on iso." (Marika Hausen kirjassa Paratiisin puutarha. Minerva 2004, 57.)
perjantai 31. heinäkuuta 2020
Paiste. Polut, paahdeniityt, autiot rannat, orjanruusut, merikaalin kypsyvät helmet, sinisimpukoiden kuoret, kangasajuruohomatot, ajopuut, tiirat halkomassa ilmamerta, musta kyy, raadeltu joutsen, reppueväät, me kaksi kulkemassa saarta ristiin rastiin, omissa ajatuksissamme, muistelemassa, painamassa mieleen, antamassa kaiken virrata.
keskiviikko 29. heinäkuuta 2020
Hei heinäkuu! Hei saari, meri ja maisema. Hei lampaat, teidän lempeä katseenne, vaalea laumanne, hei musta lammas. Hei kallio, jota vasten maata (olla osa vakaata, lujaa), hei kaikki uurteesi, railosi ja kolhusi. Hei taivaat, joita katsella ennen kuin sade alkaa. Hei huimaus vatsassa, uppoaminen pystysuoraan äärettömyyteen, hei kaikkialle jatkuva avara tila. Hei tuuli, mäntyjen ja aaltojen tuoksut. Hei kohina, hei hiljaisuus.
sunnuntai 19. heinäkuuta 2020
keskiviikko 15. heinäkuuta 2020
Kannattaa olla joka hetki varuillaan, muistaa katsella taivaita, tarkkailla, tähytä, vahtia, panna merkille. Koska tahansa maapallo saattaa heilahtaa, saattaa käydä niin, että yksi näistä saarista singahtaakin taivaalle ja jää varjostamaan aurinkoa, jotta edes joku huomaisi (ettei mikään ole kuten ennen, vaikka tuuli ei ole vielä noussut ja aallot pysyvät yhä matalina).