torstai 23. kesäkuuta 2011

Yksi tuollainen kirjailija olisi kotona tosi hieno

Esikoinen sanoo veljelleen, ettei vastaa kysymyksiin tänään. Minäkään en vastaa, naputan koko päivän kännykkää, hoidan ystävän kanssa parisuhteita. Mies ummistaa korvat ja aistit, mutta soittaa kauniisti pianoa, minä kompastun lapsiin, kolme tyttöä pienessä kasassa. Kiviä he ovat, kulmikkaita olka- ja kyynärpäitä, saavat aikaan mustelmia. Yksi heistä on tytär. Kolme metelöivää kiveä. Alati muovautuvien, pehmeiden ja hiljaisten tyttöjen aika on ohi, hyvä niin!

Joku mittaa paikkaa terraariolle. Tänne tarvitaan eläin, jota käydä silittelemässä silloin kun ihmisten kanssa ei suju. Saan mitatkin. Leveys 150 cm. Mietin, voisinko itse kiivetä tuon lasitalon sisään. En mahtuisi kunnolla, mutta ehkä voisin taivuttaa polvia. Arkkuhan se olisi. Lumikin lasiarkku. Olisko se kuin näyteikkunassa elämistä (silitelläänkö muotinukkeja vai puetaanko vain?), voisinko kirjoittaa siellä rauhassa, mustalla tussilla lasit täyteen? Tulisiko joku ulkopuolelle seisoskelemaan, miettisi että yksi tuollainen kirjailija olisi kotona tosi hieno, kaikkea muuta onkin jo. Kävelisi sitten ja kurkistelisi, missä on hintalappu, paljonko maksaa. En usko, että viihtyisin, en kotiin ostettuna kirjailijana, en edes Lumikkina. Ei viihdy kärpänenkään, tosin sen lasi on pyöreä. Kuljetan sitä juomalasissa ulos, sen yksi jalka jää lasin reunaan. Hyönteinen lentää silti, onneksi. Lentoyhtiö ei, taas lopettaa, juu, se meidän. Tällä kertaa ehdimme matkaan ja matkalta pois. Sitä ennen vietämme juhannusta ja arkea, kuuntelemme sadetta ja toivottavasti myös aaltoja, tuulta, itseä ja toisiammekin. Valoisia kesäöitä ja -päiviä kaikille!

maanantai 20. kesäkuuta 2011

Kirjapäivä, lukupiirivierailu ja muutama Odelma



Kävin mieheni ja kuopuksen kanssa Äinään kirjapäivillä. Intiimi, lämminhenkinen ja rento tilaisuus höystettynä herkullisella ruoalla ja suvisilla maalaismaisemilla. Tapasin sympaattisia ja kannustavia kirjailijakollegoita ja hankin kirjallisia kotiinviemisiä. Hanna van der Steen (kuvassa vasemmalla, minä oikealla) ehtikin jo kirjoittaa päivän tarkemmasta sisällöstä täällä. Kurkatkaapa, siellä on lukuvinkkejä, hieno ryhmäpotretti ja myös vihjeitä myös tulevista teoksista.

Olin taannoin myös eräässä lukupiirissä kirjailijavieraana. Istuin romanttisessa puutarhassa herkullisten tarjoiltavien keskellä, kuuntelin lukijoiden värikkäitä tulkintoja ja numeerisia arvosanoja Odelmasta, vastailin kysymyksiin ja kerroin kirjan kirjoittamisesta.

Aloittelevana kirjailijana minulla on vielä hurjasti opittavaa, reflektoin itseäni uudessa roolissani kohtalaisen julmalla silmällä, mutta siten oppii. Tämän olen huomannut: jotenkin suomalaiskansalliseen tapaan pahoittelen aina sitä, että Odelma on voinut olla joillekin vaikea sen sijaan, että ohittaisin tuon ja kuvailisinkin teostani rohkeasti vain rakkaustarinana, henkilökohtaisena vaihtoehtohistoriana, anteeksiantona tai vaikkapa pienoiskuvana Suomesta halki aikojen, kuten Markku Soikkeli tulkitsi uusimmassa Portti-lehdessä.

Kirjailija-minuuttani etsiessäni tartun kiinni muiden määritelmiin. Poimin käteen, tarkastelen onko niissä mitään tuttua. Minulla on kaksi uutta titteliä. Kustannustoimittajani mukaan minusta ei saa ruisleipärealistia tekemälläkään (olen siis antiruisleipärealisti) ja Soikkelin sanoin olen proosakielen mahdollisuuksista kiinnostunut fantastikko.

Sulattelen nyt kaikkea kokemaani, pyöritän kesälomailevien lasteni arkea,
luen uusia hienoja kirjoja, kirjoitan, odottelen hellepäiviä.

J.K. Äinään reissulle kustantajalta tilaamiani Odelma-kirjoja on varastossa jokusia. Myyn pois ale-hintaan. Halutessa saa omisteen ja signeerauksen. Kiinnostuneet, ottakaa yhteyttä kommenttilaatikon tai sähköpostini kautta katja.o.kaukonen(at)gmail.com

keskiviikko 15. kesäkuuta 2011

Äinään kirjapäivä 19.6.

Suoraan Seija Vilénin blogista napattua:

Äinään kirjapäivät
Kyläjuhla

sunnuntaina kesäkuun 19. päivä
Niemimäen mansikkatilalla, Iso-Äiniöllä (Vääksystä 13 km pohjoiseen)

Ohjelmaa aikuisille ja lapsille:
tervetuliaismalja ja kirjailijahaastattelut (klo 12)
Myyttinen Äinää –diashow (klo 15)
lastennurkkaus, museo, moponäyttely ja maatilaeläimiä

Lounas alkaen kello 12.30 (10€/aikuinen, 5€/lapsi)
riittävän tarjoilun takaamiseksi emäntä toivoo lounasilmoittautumiset puh. 0400-716609/Aila Niemimäki

Tule tapaamaan kirjailijoita (mm. Meritta Koivisto, Elina Loisa, Harri István Mäki, Jani Saxell, Hanna van der Steen, Seija Vilén ja minä) ja kokemaan myyttinen Äinää!

maanantai 6. kesäkuuta 2011

Oi, Oulu

Vietimme viikonloppua Oulussa. Näimme meren, viimeksi katselin sitä siellä muutama vuosi sitten lokakuussa. Silloin palelimme, vietin päivät yksin, kävin kahvilassa ja kirjoitin kaksi päivää huoneessa, jonne tuli tuoksuja keittiöstä, huoneen ikkunasta näkyi sisäpiha, joka oli katettu verkolla, öisin luin ääneen tekstejäni, mies nukahti kesken kaiken. On toinenkin Oulu. Tuota lokakuuta ennen eräänä kesänä yli 20 vuotta sitten ihan eri miehen kanssa. Enpä olisi arvannut, että tulisin samaan paikkaan seuraavan kerran vasta nyt, ikioma tytär mukana ja täysin toinen mies. Näitä muistoja - vanhaa ja uutta - asettelin rinnatusten, en vertaillakseni, sitten toinen toisensa päälle. Mitä kaikkea välistä kuulsi? Elettyä elämää ainakin...

Tapahtui muutakin. Söimme isältä pojalle periytyneen reseptin mukaista lohisoppaa, kokeilimme etanoita, kuuntelimme murteita, tapasimme paljon miellyttäviä, uusia ihmisiä, solahdimme joukkoon, sellaista tapahtuu ja siitä ilahdun, mutta tärkein kaikista: pääsimme pienoisen pojan kummeiksi, hän nukahti syliini, pieni linnunpoika, pää kainalossani.

keskiviikko 1. kesäkuuta 2011

Pullo punaviiniä

Taisin jollekulle jo kertoakin, että kuopuksen kevätjuhlista kotiuduttuamme keittön pöydällä oli kaunis, avaamaton pullo punaviiniä. Mistä se oli siihen tullut? En tiedä. Enkä tiedä, uskaltaako sitä avata. Arvelen, että fiktiivisillä hahmoilla oli aikomus juoda lasilliset - sen he totisesti kärsivällisyydestään ansaitsisivat. Me mokomat tulimme kotiin liian aikaisin. Ensi kerralla jätän lapun pöydälle, kerron mistä löytävät pikareita.