Kävin mieheni ja kuopuksen kanssa Äinään kirjapäivillä. Intiimi, lämminhenkinen ja rento tilaisuus höystettynä herkullisella ruoalla ja suvisilla maalaismaisemilla. Tapasin sympaattisia ja kannustavia kirjailijakollegoita ja hankin kirjallisia kotiinviemisiä. Hanna van der Steen (kuvassa vasemmalla, minä oikealla) ehtikin jo kirjoittaa päivän tarkemmasta sisällöstä täällä. Kurkatkaapa, siellä on lukuvinkkejä, hieno ryhmäpotretti ja myös vihjeitä myös tulevista teoksista.
Olin taannoin myös eräässä lukupiirissä kirjailijavieraana. Istuin romanttisessa puutarhassa herkullisten tarjoiltavien keskellä, kuuntelin lukijoiden värikkäitä tulkintoja ja numeerisia arvosanoja Odelmasta, vastailin kysymyksiin ja kerroin kirjan kirjoittamisesta.
Aloittelevana kirjailijana minulla on vielä hurjasti opittavaa, reflektoin itseäni uudessa roolissani kohtalaisen julmalla silmällä, mutta siten oppii. Tämän olen huomannut: jotenkin suomalaiskansalliseen tapaan pahoittelen aina sitä, että Odelma on voinut olla joillekin vaikea sen sijaan, että ohittaisin tuon ja kuvailisinkin teostani rohkeasti vain rakkaustarinana, henkilökohtaisena vaihtoehtohistoriana, anteeksiantona tai vaikkapa pienoiskuvana Suomesta halki aikojen, kuten Markku Soikkeli tulkitsi uusimmassa Portti-lehdessä.
Kirjailija-minuuttani etsiessäni tartun kiinni muiden määritelmiin. Poimin käteen, tarkastelen onko niissä mitään tuttua. Minulla on kaksi uutta titteliä. Kustannustoimittajani mukaan minusta ei saa ruisleipärealistia tekemälläkään (olen siis antiruisleipärealisti) ja Soikkelin sanoin olen proosakielen mahdollisuuksista kiinnostunut fantastikko.
Sulattelen nyt kaikkea kokemaani, pyöritän kesälomailevien lasteni arkea, luen uusia hienoja kirjoja, kirjoitan, odottelen hellepäiviä.
Kirjailija-minuuttani etsiessäni tartun kiinni muiden määritelmiin. Poimin käteen, tarkastelen onko niissä mitään tuttua. Minulla on kaksi uutta titteliä. Kustannustoimittajani mukaan minusta ei saa ruisleipärealistia tekemälläkään (olen siis antiruisleipärealisti) ja Soikkelin sanoin olen proosakielen mahdollisuuksista kiinnostunut fantastikko.
Sulattelen nyt kaikkea kokemaani, pyöritän kesälomailevien lasteni arkea, luen uusia hienoja kirjoja, kirjoitan, odottelen hellepäiviä.
J.K. Äinään reissulle kustantajalta tilaamiani Odelma-kirjoja on varastossa jokusia. Myyn pois ale-hintaan. Halutessa saa omisteen ja signeerauksen. Kiinnostuneet, ottakaa yhteyttä kommenttilaatikon tai sähköpostini kautta katja.o.kaukonen(at)gmail.com
Olen mielenkiinnolla lukenut Odelman arvosteluja, sitä miten sinua kirjailijana ja teosta määritellään. On varmaan vaikea olla sivuuttamatta ulkopuolelta tulevia luokitteluyrityksiä, joka paikassa yritetään jollakin tavalla luokitella, mutta toivottavasti osaat ajatella luokittelun kuitenkin niin ettet koe sen sitovan itseäsi kirjoittajana.
VastaaPoistaOdelmaa itseään en ole lukenut, koska se on kirjastosta aina lainassa (mikä on tietysti hieno juttu)! Siksi olisin kiinnostunut, mikäli sinulla vielä kirjaa on ylimääräisenä!
Mirva, hei. Luokittelut ovat minusta keinoja ymmärtää ja selkeyttää, ymmärrän niiden tarpeellisuuden. Ihan kiintoisaa on seurata ja kuulla tai lukea. Jotenkin tämä on minuuden rakentamistakin. Joku voi nähdä itsessä dominoivan piirteen, jolle on sokea. Minä olen ollut taipuvainen liukumaan pois määritelmistä. Tai sitten en ole vain koskaan oikein sopinut minnekään. Muistelen siis esim. kotiäitivuosiani. En kokenut olevani tyypillinen kotiäiti. Tosin onko sellaista edes? Jokin yleistys vain ehkä. Tiedät varmasti, mitä tarkoitan! :)
VastaaPoistaMutta noin yleisemmin. Sain hienoja ja arvokkaita vinkkejä kirjailijuuteen Harri István Mäeltä, konkarilta. Juuri tuohonkin, että kuuntelee rohkeasti omaa ääntä, kulkee omia polkuja, ei (liikaa) mukaudu. Miten arvokkaita sanoja, kun joku muu lausuu ne ääneen.
En löytänyt spostiosoitettasi blogistasi. Hihkaisetko?
Tämän pitikin mennä juuri näin. Nyt kun olisin saanut kirjan suoraan sinulta, en sitä enää tarvitsekaan, mutta sain ihanan niittykukkatytön ;) joka kulkee nyt monen kirjan välissä merkkinä. Mukavaa, että teillä oli mukavaa, ja että koet saaneesi uutta ajateltavaa. Niistä määritelmistä täytyy omia itselle vain ne sopivimmat ja pitää salassa ne omat näkemykset. Ja raottaa niitä vain uusissa teksteissä, eikö ;) Inspiroivia hellepäiviä sinulle !
VastaaPoistaNäinhän se on, Leena. Missä se odotettu helle viipyy? Joko teillä on (muillakin kuin niittykukkatytöllä)? Täällä vain sataa. Katselen ikkunoita ja mietin, pitäisikö pestä. Voisi maisema kirkastua. :) Valoisia päiviä sinne!
VastaaPoistaMinä varasin kirjasi kirjastosta ja sitten se ehti mennä ohi, kun tyypilliseen tapaani olen aina myöhässä kaikesta...laitan siis sinulle sähköpostia ja kokeilen onneani :)
VastaaPoistaKirjailijatar, hei. Sama homma täälläkin varausten kanssa. :D Ihanaa Istanbulia teille!
VastaaPoista