tiistai 23. maaliskuuta 2021


"Koko kansan lukupiiri #KIRJAVAT keskustelee ensi keskiviikkona 24.3. klo 18-19 Katja Kaukosen kirjasta Saari, jonne linnut lentävät kuolemaan.

Mielipiteitä kirjasta voi kertoa ennakkoon viestillä tai WhatsAppilla numerossa 046 6215607. Lähetyksen aikana pääset osallistumaan keskusteluun viestien lisäksi shoutboxin kautta osoitteessa www.radioscoop.fi > Kuuntele.

P.S: Olet tervetullut kuuntelemaan vaikket kirjaa ehtisi lukemaan.

Lähetyksen aikana lukukokemusta laajennetaan musiikilla, jota kirjan tunnelma ja ympäristö esiin houkuttelevat." 

Studiossa Anu Tuulia Salmela ja Henry Aho. Ohjelmaa voi kuunnella suorana myös netitse ja podcastina täältä.

keskiviikko 10. helmikuuta 2021


Alkuvuosi: apurahahakemusten tekemistä seuraavaa kaunokirjallista projektia varten. Samalla hanke alkaa kirkastua ja terävöityä mielessä, vaikka työn käynnistyessä se ei enää tottelekaan kaikkia alkuperäisiä aikeita vaan johtaa yhtäkkiä joutomaille, ryteikköihin, pimentoihin, katveisiin. Niitä odotan. Etukäteen en voi tietää enkä päättää, millainen teoksesta tulee. Ehkä juuri yllätyksellisyys antaa voimaa jaksaa.

tiistai 26. tammikuuta 2021


Vuosi on vaihtunut. Kaikki alkaa alusta. Piti siivota kaapit ja laatikot, sen sijaan olen katsellut ulos, miettinyt tulevaa, tehnyt lyhyitä ja pitkiä työsuunnitelmia ja yöllisiä muistiinpanoja, miettinyt aikajanaa, varannut kirjoja, nukkunut olohuoneen lattialla ja valvonut sairaslomailevaa muusaa, koira pientä, nähnyt unia kohtaamisista, väkijoukoista, kasvomaskittomasta elämästä, kaivannut maisemia ja tiloja, ihmisiäkin. 

Päivä on pidentynyt ja valo lisääntynyt, linnut laulavat. Odotan kevättalvea, kevättä.

keskiviikko 23. joulukuuta 2020


 "Taivaalla muinen tähti kiilsi
kuningas tähtiparvien.
Sen sydänt´usein murhe viilsi
nähdessä vaivat ihmisten;
ja, surren synkeyttä maan,
Hän jätti riemun ylhäisen
ja astui maata loistamaan.
- Missä joulutähti on? -- Minä en näe joulutähteä taivaalla.
Kirkas valo loisti hongikosta maantien tuolta puolen.
- Joulutähti! huudahti Kaarlo. Hänen pieni sydämensä sykki ilosta.
- Se on joulutähti ja nyt, ehkä juuri nyt, se laskeutuu alas maahan ihmisten luo. Voi, minun täytyy rientää katsomaan sitä!"
(Katkelma Anni Swanin sadusta Joulutähti. Joululahja-lehti 1.12.1916.)
Tähtien tuiketta ja joulun valoa teille kaikille!

maanantai 23. marraskuuta 2020

 


Tervetuloa Tampere-talon Kirjaviikolle 23.-29.11. 

Kerron uutuusromaanistani Saari, jonne linnut lentävät kuolemaan (WSOY 2020) Tampere-talon Aula-klubilla perjantaina 27.11. klo 17.45. Tilaisuuteen on vapaa pääsy. 

"Tampereen Kirjaviikko 23.11. – 29.11.2020 kokoaa kirjallisuuden ystävät ja harrastajat Tampere-taloon koko marraskuun viimeiseksi viikoksi. Teemaviikko on yhdistelmä yleisölle maksuttomia ja maksullisia kirjailijavierailuita, paneelikeskusteluita ja kirjallisuuden inspiroimia konsertteja. 

Lisäksi koko viikon ajan Tampere-talon ala-aulassa on kirjatori, jossa myydään kustantajien erikoishintaisia kirjoja hintaan 10-25 €.

Tampere-talon Aula-klubi

keskiviikkona 25.11. Pirkanmaalaista nykykirjallisuutta 1.

Illan juontaa Tiina Poutanen.

Klo 17.00-17.15 Anneli Kanto: Kirjoittamassa, (Reuna 2020)
Klo 17.15-17.30 Heli Rantala: Kaikkien aikojen kookoskeikka (WSOY 2020)
Klo 17.30-17.45 Annika Eronen: Ristiinan enkeli (Myllylahti 2020)
Klo 17.45-18.00 Heidi Mäkinen: Ei saa elvyttää (Karisto 2020)
Klo 18.00-18.15 Artemis Kelosaari: Aaveiden Tampere (Haamu 2020)
Klo 18.15-18.30 Marko Annala: Kuutio (Like 2020)
Klo 18.30-18.45 Arto Lappi:  Pohjoiset tuulenpesät (Enostone 2020)
Klo 18.45-19.00 Harri Istvan Mäki: Musta kiekko (Enostone 2020)

perjantaina 27.11. Pirkanmaalaista nykykirjallisuutta 2.

Illan juontaa Markku Soikkeli.

Klo  17.00-17.15 Jukka-Pekka Palviainen: Hanaa, Kosonen (Otava 2020) + Allu ja Apinajahti (WSOY 2020)
Klo 17.15-17.30 Meri Luttinen: Myrskynsilmä (WSOY 2020)
Klo 17.30-17.45 Marisha Rasi-Koskinen: REC (S&S 2020)
Klo 17.45-18.00 Katja Kaukonen: Saari, jonne linnut lentävät kuolemaan (WSOY 2020)
Klo 18.00-18.15 Jonimatti Joutsijärvi: Kärsimys nyt tapahtui ammoin (Palladium Kirjat 2020)
Klo 18.15-18.30 JS Meresmaa:  Dodo (Myllylahti) + Minä, kissa (Art House) + Naakkamestari (Reuna 2020)
Klo 18.30-18.45  Johanna Hulkko: Vähäisiä tyyppivikoja (Atena 2020)
Klo 18.45-19.00  JK Ihalainen: Sirppeitä – Esseitä ja suomennoksia (Palladium Kirjat 2020)

ja sunnuntaina 29.11. Pirkanmaalaista nykykirjallisuutta 3.

Illan juontaa Kirsti Kuronen.

Klo 17.00-17.15 Niina Hakalahti: Sopivassa suhteessa (Karisto 2020)
Klo 17.15-17.30 Kristiina Harjula: Loukussa, elämää alkoholistin läheisenä (Kirjapaja 2020)
Klo 17.30-17.45 Maria Asunta ja Erkki Seppänen: Turvapaikka uutisissa – Mediakatsaus 2015-2020 (Kovasana Kustannus 2020)
Klo 17.45-18.00  Laura Suomela: Ilmatilaloukkaus (Karisto 2020)
Klo 18.00-18.15 Minttu Hapuli: Emil (Ilmestyy alkuvuodesta 2021/Sitruunakustannus)
Klo 18.15-18.30 Inga Magga: Varjonyrkkeilijä (Like 2020)
Klo 18.30-18.45 Päivi Alasalmi: Häkkilinnut (ilmestyy Storytel Original -sarjassa ääni- ja e-kirjana 2020)
Klo 18.45-19.00 Liliana Lento: Koivu ja pihlaja (Nysalor-kustannus 2020)

Kirjailijat avaavat uusimpia teoksiaan: mukana runoutta, proosaa, tietokirjoja, fantasiaa sekä kirjoja lapsille. Kirjoja voi ostaa koko viikon ajan omaksi ja pukinkonttiin. Paikalla olevat kirjailijat myös signeeraavat teoksiaan. Pirkanmaalaista nykykirjallisuutta -sarjan tuottaa Pirkkalalaiskirjailijat ry, joka on 77 vuotta toiminut, maamme vanhin maakunnallinen kirjailijayhdistys. Jäseniä ovat Tampereen seudulla vaikuttavat ammattikirjailijat."

Jos olet Aamulehden kanta-asiakas, voit seurata tapahtumaa suorana osoitteesta: aamulehti.fi/live

Kirjaohjelmaa on tarjolla koko viikon. Monipuolinen kattaus on kokonaisuudessaan luettavissa täältä.


maanantai 19. lokakuuta 2020


            Esiintyjät: Katja Kaukonen & Karoliina Niskanen. Haastattelijana Minttu Nikkilä 
               Paikka: Esplanadi                                                                                                          



Helsingin kirjamessut toteutuvat tänä vuonna verkossa. Kävin messukeskuksessa etukäteiskuvauksessa keskustelemassa mm. lintusymboliikasta esikoiskirjailija Karoliina Niskasen kanssa. Monitaituri-Karoliinalta ilmestyi syyskuussa koskettava ja pistävän tarkkanäköinen romaani Tilhi (kansi Sanna-Reeta Meilahti, Bazar 2020).

Tilheä ja Saari, jonne linnut lentävät kuolemaan -romaaniani (kansi Marja-Leena Muukka, WSOY 2020) yhdistää lintujen lisäksi haasteellisissa olosuhteissa elävät herkän hauraat ja ulospäin osin vahvoilta vaikuttavat henkilöhahmot, jotka jäävät vaikeilla hetkillä liian yksin tai joille tarjoillaan vääränlaista apua. Kummankin romaanissa kuvataan myös hajonneita perheitä, äitiyden ja vanhemmuuden vaikeutta ("Ei ole olemassa äitejä, ei vanhemmuutta, on vain rakkautta", Karoliinan romaanissa sanotaan, ja minun teokseni vastaa: "Rakkaudessa me kaikki olemme samaa sukua, toinen toistemme isiä, äitejä, lapsia, siskoja ja veljiä."), pyrkimystä hyvään, välittämisen yrityksiä, liian suuren vastuun kantamista, muuttoja ja lähtöjä. Vaikka teoksemme sijoittuvat aivan eri aikakausille, ihmisyydessä samat perusasiat näyttävät toistuvan vuosikymmenestä ja -sadasta toiseen.

Minttu Nikkilän luotsaama haastattelu on katsottavissa täältä päivälipulla messujen verkkosivuilla sunnuntaina 25.10. klo 15.30 (Esplanadi), kokoaikalipun ostaneilla on mahdollisuus katsoa kaikkia kirjamessuhaastatteluja 8.11. asti.

torstai 1. lokakuuta 2020




Syykuussa aloitin aamuni kauan odotetuilla kirjeillä. Avasin niitä Kristiina Wallinin ja Hannimari Heinon teoksesta Matkakirjeitä (kansi Satu Kontinen, Atena 2020). Tämä kaunis kirja jatkaa samoilla linjoilla kuin tekijöiden aiempi teos Puutarhakirjeitä (Atena 2018): syvällisesti pohtivilla, filosofisilla, kulttuurisilla ja lyyrisillä kirjeillä tai liki esseillä, joissa subjektiiviset havainnot muuttuvat dialogiksi sekä kirjeen nimetyn vastaanottajan että anonyymin lukijan kanssa. Kirjeissä pohditaan matkailun monia merkityksiä, työntö- ja vetovoimatekijöitä, ärsyketulvia, turhuuden melua, paikan henkeä, hyvää yksinäisyyttä, vetäytymisentarvetta ("tilaisuus erakoitua ja antaa ajan yksinkertaistua työn, levon ja ulkoilun vuorotteluksi", s. 31), liikettä, pysähtymistä, perilläoloa, matkaa kuluneena (mutta kuitenkin osin pätevänä) metaforana. 

Kiireettömien, kiintoisasti yksityiseen ja yleiseen rönsyilevien tiheiden pohdintojen ohessa kirjoittajien katse kohdistuu minimaaliseen. Satunnaiset havainnot ovat osa matkaamisen, perillä- ja olemassaolon merkittävää kaikkeutta. Luudalla kirkon pihaa tai alttarin edustaa lakaisevat naiset, maailman murjoma mies jolle lahjoitetaan kirpputorilta palttoo ja hansikkaat, rippikopin unenpöpperöinen herra, turbaanipäinen polkupyöräilijä koira kyydissään. Näennäisen pieni ja vähäinen sysää mielen askartelemaan suurten kysymysten, eksistentialismin ja metafyysisen pariin, päästään perilläolemis-metaforan syvimpään olemukseen, koetaan yllättävää pyhyyttä:

"Istun aloillani ja katselen siivoavaa naista. En ajattele mitään erityistä, katson vain, mutta jos joskus olenkin pystynyt tavoittamaan jotakin pyhästä, se tapahtuu juuri tuolloin - ja sitten, uudestaan muutaman vuoden kuluttua toisaalla, kuin aiemman hetken kaikuna, paahteisella rinteellä." (Wallin, s. 139.)

ja

"Juuri nyt olen pysähtynyt saaren hiljaisuuteen, mutta pysähtyminen ei ole seisahtumista, vaan yhteistä liikettä meren, tuulen ja hiekan kanssa. Ehkä siinä voisi olla yksi perille pääsemisen määritelmä: saavuttaa läsnäolo, joka ei olekaan staattista vaan paikan tai maiseman resonintia oman minän kanssa niin, että hengitys ja ajatukset pääsevät virtaamaan vapaasti. On tilaa sekä levollisuudelle että parhaimmillaan uutta synnyttävälle ristiriidalle, kun ainakin hetkeksi saa työntää sivuun tottumuksen.

Yksi vapauden määritelmä lienee, että voi toistuvasti lähteä ja tietää todennäköisesti pääsevänsä perille. On vieläpä mahdollisuus määrittää, mitä perille pääseminen tarkoittaa.

Olla perillä = olla hiekkaa ja tuulta.

Valohiekkaa, tuulihiekkaa. Hiekan yksittäisiä jyviä, hohdetta.

(--) Linnunjälki hiekassa, harottavat varpaat. Männynneulanen." (Wallin, s. 28-29.)

ja

"Melankolian huoneet -kirjassa on (--) kiinnostava tiivistys, että käsitteet kuten liike, liikkuvuus ja siirtyminen ovat muuttuneeet sabluunoiksi, joiden avulla modernia subjektia määritellään. En voi olla kysymättä, millä tavalla paikoillaan pysyminen sitten määrittää meitä. Onko matkustamattomuuteen tai jopa juurtumiseen liittyvä vakaus vaihtunut siihen, että staattituus mielletäänkin negatiiviseksi ominaisuudeksi: jäädä paitsi, jähmettyä, syrjäytyä?

Muutamia vuosia sitten olin vierailulla erään vanhan sukulaisen luona. Hän katsoi ulos ikkunasta pellolle ja metsään päin ja totesi, että tästä näkyy koko maailma. Hän oli syntynyt talossa ja asunut samalla paikalla yli kahdeksankymmentä vuotta. Hänen sanoissaan ei ollut tippaakaan kaipausta eikä katkeruutta, ei minkäänlaista osattomuutta." (Wallin, s. 73-74.)

Kirjeissä matkataan olemassaoleviiin fyysisiin paikkoihin Suomessa ja ulkomailla, pääsin jopa Krakovaan ja Reposaareen, mutta yhtä lailla kuljetaan ajassa, minuudessa ja kirjallisuudessa, asetutaan matkailijoiden (ja matkoja tehdeiden kirjailijoiden) jatkumoon, ikään kuin kaksois- tai kolmoiskuvaksi, menneisyyden päälle, tulevaisuuden alle. Kirjassa ruoditaan kritiittisesti omia asenteita, ei unohdeta pakolaisvirtoja, heitä, joiden on pakko lähteä, pohditaan matkailun romantisointia ja ekologisuutta, luovutaan lentämisestä, kuljetaan linja-autolla, junalla ja laivalla, ei aina jaksetakaan, eksytään, pysytään katveessa, paikallaan, kotona, puistonpenkillä, koronan pysäyttäminäkin. Rivien välistä lähtee säikeitä Wallinin tuolloin työn alla olleeseen, kuudenteen runokokoelmaan Meduusameri (Tammi 2020) ja Heinon runoilijan ja suomentajan työhön. 

Kokoelmaa rytmittävät paitsi kirjeiden kronologia keväästä 2018 koronakevättalveen 2020 myös eräänlaiset kirjoittajien matkapostikortit, otsikoidut valokuva-aukeamat, joita koristaa kuhunkin kirjeeseen liittyvä mielenmaisema: kaikkeuksia hipovat talvimännyt, kesäinen merenpohja, seinämaalaus, katukuva, joutomaa, autio uimaranta... Kirjan loppuun on listattu kirjeissä mainitut teokset. Luettelosta löytyy niin Aino Kallasta, Eeva-Liisa Manneria, Marguerite Duras´ta kuin Joseph Brodskyä ja Göran Tunströmiäkin.