Inga näki metsikössä kaksi valkohäntäpeuraa. Ne eivät huomanneet häntä. Inga ei uskaltanut liikahtaa. Onnistuisiko hän ottamaan kameran esille pelästyttämättä peuroja? Saisiko hän edustavan kuvan ja napsauttaisiko peurat projektorin kautta kodin kaihonkalpeille seinille jonakin marraskuun aamuna, kun jäisi yksin kotiin etätöihin? Tarvitsiko Inga peurojen jäntevää, Örön ruokkimaa olemusta, ryhdikästä kaulaa ja valpasta katsetta? Istuisiko hän olohuoneen sohvalla koko päivän peurat seuranaan, avaisiko arkistonsa, antaisiko peurojen vahtia häntä? Nukahtaisiko marrasväsynyt Inga sohvalle niiden katseen alle, heräisikö hän kesäisestä saaresta, juuri tästä paikasta ja hetkestä? Voisiko Ingan kaipuu kuljettaa häntä paikasta toiseen, voisiko hän olla siellä ja täällä yhtä aikaa? Pystyikö ikävöivä olemaan monessa paikassa samanaikaisesti? Niinkö kaipuu toimi? Siksikö se raastoi rikki ja hajotti? (Pitkä ikävä. WSOY 2024, 264.)
Hei te kaikki kaipaavat, ikävöivät, marrasväsyneet, nesomaanikot, kirjanystävät! Tervetuloa Tampereen Kirjafestareille! Olen Ville Hännisen haastateltavana Pitkä ikävä -romaanistani Tampere-talon Aamulehtisalissa (Pienessä salissa) lauantaina 30.11.2024 klo 11–11.30. Sen jälkeen signeeraan WSOY:n myyntipisteellä.
Tapaamisiin Tampere-talossa!
Kaksipäiväisten festareiden koko ohjelma luettavissa täältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti