"-- tulet lämpimälle seudulle
se on pehmeä ja hämyinen
mutta silloin minä en ole enää minä
vaan metsä." 
(Eeva-Liisa Manner: Kirjoitettu kivi. Tammi 1966, 27.)

Olen käynyt läpi alakerran kirjapinoja. Erään taustatyöteoksen välistä löysin lainauskuitin (20.3.2014), jonka kääntöpuolelle olin kirjoittanut muistiin tuon pätkän Mannerin runosta. Mihin se liittyi? Miksi poimin sen talteen? En muista mutta tunnistan. Olkoon vuoden viimeinen sitaatti.

Yllä olevat kuvat ovat jouluaaton metsästä, oli myöhä iltapäivä, (unohdimme omenan jänikselle) ja haimme purolta saunaan löylyvettä. Saimme virtaavat, moreenin tuoksuiset löylyt.

Valoa uuteen vuoteen, metsähetkiä, maisemia ja levollista mieltä!

Talveksi Tulimaahan

En ole uudenvuodenihmisiä, jos täytyy leimata tai yksinkertaistaa meitä ihmisiä tai jos sellaisia tyyppejä edes on. Onneksi minulta ei kysytä mitään tällaisissa asioissa, raketteja ammutaan ja tinaa valetaan, tehdään lupauksia, kalenteri putoaa vain pois seinältä tai on putoamatta. Yleensä meillä on pitkälle tammikuuhun joulukuu. Kaikki tapahtuu nykyään niin kiivaassa vauhdissa, että tuollainen voi olla hyvästäkin.

Mies kertoo päättäneensä, että muutamme päiväntasaajalle. Sanoo, että siellä paistaisi aurinko kaksitoista tuntia vuorokaudessa, lisää: 
"Täällä on vähän pimeä, jos ette ole huomanneet, tai siten lähdetään talveksi Tulimaahan." 
Sopii. 

Valoa, vapautta ja iloa uuteen vuoteenne!

Taittui tammikuuksi

Joululomalla tutustuin tuoreeseen rosmariiniin kylpyvedessä sekä ruoanlaitossa, söin silakkapihvejä, tein pitsaa ja pannukakkua, kuuntelin syrjäkorvalla Aila Meriluoto -ohjelmaa, nukuin pitkään, valvoin, polttelin kynttilöitä ja sytyttelin lyhtyjä, katsoin elokuvia, olin omieni kanssa.

Kirjoittaminen oli suhteellisen mahdotonta, kun lapset olivat lomalla. Ääniä ja elämää kaikkialla. Ehdin vain vilkuilla tekstejä ja tehdä satunnaisia merkintöjä. Luotin siihen, että tarvitsen lomaa, vaikken sitä itse tajua, ja että tekstit muhiintuvat valmiiksi ja koneen ääreen vihdoin asettuessani kaikki tapahtuisi automaattisesti. Tiesin itsekin, ettei niin käy. Jotakin on kuitenkin tapahtunut, pieniä oivalluksia. Tulevat viikot aherran.

J.K. Tein inventaarion viime vuodesta. Piti kirjoittaa tänne, mutta mitäpä vanhoja nyt enää niin tarkkaan muistelemaan. Vuosi oli täyteläinen, raskas ja antoisa, elämän ulottuvuuksia ja sävyjä ihmeteltiin syntymästä kuolemaan. Mieluusti jätän tuon vuoden jo taakseni. Uuden vuoden lupauksia en yleensä harrasta. Sähköä yritän silti säästää, olla murehtimatta, kävellä yhä enemmän.

Pitkäveteistä, haurasta, kevyttä ja yksinkertaista uutta vuotta 2011!

"Riittää kun elämäsi vene on kevyt ja siinä on kaikki ehdottoman tarpeellinen: kodikas koti ja yksinkertaiset nautinnot, muutama ystävä jolle ystävän arvonimen suo, joku jota rakastaa ja joka rakastaa sinua, kissa ja koira, piippu tai pari, tarpeeksi syötävää ja päälle puettavaa ja vähän enemmän kuin tarpeeksi juotavaa, sillä jano on kamala asia."
(Jerome K. Jerome: Kolme miestä veneessä. Suom. Tero Valkonen, 2000.)

"-- juuri pitkäveteisyydessä piilee myös yksilöllinen onni. - Tilastokeskuksen tuoreesta raportista selviää, että näennäisen mitättömissä harrastuksissa se onni on. Puutarhanhoito nousee voimakkaasti esiin. Ei onni ole tila, jonka kanssa voi herkutella, eikä mikään ihmeellinen autuus. Se on kauhean pientä ja haurasta."
(Kalle Haatainen, AL 3.9.2005.)

Pitkäveteistä, haurasta, kevyttä ja yksinkertaista uutta vuotta 2011!