"-- tulet lämpimälle seudulle
se on pehmeä ja hämyinen
mutta silloin minä en ole enää minä
vaan metsä."
(Eeva-Liisa Manner: Kirjoitettu kivi. Tammi 1966, 27.)
Olen käynyt läpi alakerran kirjapinoja. Erään taustatyöteoksen välistä löysin lainauskuitin (20.3.2014), jonka kääntöpuolelle olin kirjoittanut muistiin tuon pätkän Mannerin runosta. Mihin se liittyi? Miksi poimin sen talteen? En muista mutta tunnistan. Olkoon vuoden viimeinen sitaatti.
Yllä olevat kuvat ovat jouluaaton metsästä, oli myöhä iltapäivä, (unohdimme omenan jänikselle) ja haimme purolta saunaan löylyvettä. Saimme virtaavat, moreenin tuoksuiset löylyt.
Valoa uuteen vuoteen, metsähetkiä, maisemia ja levollista mieltä!
Upea ensimmäinen kuva. Voi metsää.
VastaaPoistaLuin metsähetket ensin metsähengiksi. Niitäkin toivoo.
Kaikkea onnellista tulevaan vuoteesi!
Kiitos, Oona Julia!
PoistaVäärin lukemisissa on usein jokin juju. Kyllä, metsänhenkiäkin toivoo. Katselin tänään kuusien runkoja, miten ne ovat ihan sieltä maan tasalta saaneet samettisen vihreät sukat, niin kaunis vihreä, sammalen sävy, saniaistenkin, joku metsänhenki niitä oli varmaan heille neulonut.
Mietin, että aina metsästä palaa onnellisena. Ihmeellistä, että tuossa ne puutkin seisovat kaiken aikaa, ihan vieressä, on on iso onni päästä tankkaamaan metsäoloa, maisemaa (vaikka minun omin maisemani onkin ihan muuta kuin metsä).
Hyviä hetkiä sinulle vuoden viimeiseen päivään ja kaikkeen orastavaan myös.
Metsänhenki joka kutoo kuusille samettisia sukkia. Oi että. :-)
VastaaPoistaOlin marraskuussa yhdessä kauniissa kuusimetsässä kävelemässä. Silloin tuntui, että metsä on seula, jonka läpi kulkiessa puhdistuu. Niin paljon sielua haitannutta karisee pois.
Kauneutta ja iloa uudelle vuodelle!
Kiitos, samoin sinne!
PoistaTuo oli hyvin sanottu, metsä seulana. Sinulla oli hyvä marraskuinen kävelyretki.
Olen raivannut täällä ja löysin eräästä ruutuvihosta Södegranin runon, joka oli silloin joskus puhutellut minua. Tulit oitis mieleeni nyt, kun luin. Kirjoitan sen vielä myöhemmin sinulle.
Oo, ollaan samoilla taajuuksilla, katso blogini. Tuo löylyvesiajatus kiehtoo. Virtaavat löylyt.
VastaaPoistaNo, niinpä ollaan! Voi, kun kiva. Metsä on ihana paikka. Pyhä.
PoistaMeillä on perinteenä jo hakea löylyvedet purolta sekä juhannus- että joulusaunaan. Se on tärkeä rituaali, veden lappaminen kiuluun ja kantaminen ylämäkeä kuhmuraista maastoa pitkin.
Oi että, ne löylyt purovedellä, oi!
VastaaPoistaKaunista valoa ja puhdasta hyvää sinulle tähän uuteen vuoteen!
Satu, kiitos, samoin. <3
PoistaMakoisat löylyt tulevat purovedestä. Jos ei olisi tuota puroa, voisin hakea järvestä lasipulloon. Mutta jotakin luonnonvettä on tuon verran oltava. :)
Metsä on minulle tärkeä, ollut aina. Murheet ja huolet katoavat tai ainakin asettuvat oikeisiin mittasuhteisiinsa.
VastaaPoistaSolmulliseen tilanteeseen alkaa löytyä ratkaisu.
Usein lausun mielessäni katkelmia Hellaakosken luontoa kuvailevista runoista. Esim: 'Kentillä kasteisilla, hämärä käy yli maan...'
Tuo on niin totta! Me teimme tänään pitkähkön lenkin koiranpennun kanssa lähijärven jäälle. Tuo järvi on metsän keskellä ikään kuin jossakin sen poimussa, syvällä sylissä. Teki niin hyvää, tuntuu että nyt koko ihminen hengittää, joka solulla.
PoistaSinulla on mielessä Hellaakoski, minulla useimmiten Haavikon (!) runosta irrotettuna tämä lause: "Puut, kaikki heidän vihreytensä." Se käy ihan ylistyksestä, kaunis lause.
Metsä (ja luonto) auttaa kyllä ihan kaikkeen!