En ole uudenvuodenihmisiä, jos täytyy leimata tai yksinkertaistaa meitä ihmisiä tai jos sellaisia tyyppejä edes on. Onneksi minulta ei kysytä mitään tällaisissa asioissa, raketteja ammutaan ja tinaa valetaan, tehdään lupauksia, kalenteri putoaa vain pois seinältä tai on putoamatta. Yleensä meillä on pitkälle tammikuuhun joulukuu. Kaikki tapahtuu nykyään niin kiivaassa vauhdissa, että tuollainen voi olla hyvästäkin.
Mies kertoo päättäneensä, että muutamme päiväntasaajalle. Sanoo, että siellä paistaisi aurinko kaksitoista tuntia vuorokaudessa, lisää:
"Täällä on vähän pimeä, jos ette ole huomanneet, tai siten lähdetään talveksi Tulimaahan."
Sopii.
Valoa, vapautta ja iloa uuteen vuoteenne!
Vähän sama homma täällä, kuljen jotenkin niin jälkijunassa, että tajuan vuoden vaihtuneen joskus kuukauden päästä. Nyt vähän skarppasin ja oikein toistin yöllä ääneen, että nyt on tammikuun eka :D Ja jostain syystä olen uudenvuodenaattona useimmiten ihan nahistunut ja väsynyt ja nippanappa kykenen siihen vuodenvaihteeseen asti sinnittelemään. Meillä on perinne, että ystävien kanssa käydään jo päivällä syömässä yhdessä, luulen, että lataan siihen kaiken energian, sen jälkeen saakin nahistua.
VastaaPoistaKyllä tekisikin mieli ampaista jonnekin maailman ääriin.
Kiitos, sinulle myös, kaikkea kaunista ja hyvää valoa!
Kauas ja karkuun eikä ainakaan itseään pääse pakoon minnekään. Oi voi näitä kommervenkkejä. '
PoistaKiva oli lukea tuosta yhteisruokailusta. Minä yllätin itseni ja muut valtavalla tarmolla. Täällä on materia saanut kyytiä, huoneita raivattu ja tehty tilaa valolle ja ajatuksille. Kyllä tekee hyvää (ehkä ei lähdetäkään Tulimaahan)! Anoppi joskus neuvoi osuvasti, että jos jotakin tavaraa tulee kotiin, niin saman verran kannattaa viedä pois. Minulla on tälle vuodelle, ja toivottavasti tulevillekin, johtotähtenä vapaus. Se voisi koskea tuosta turhasta rojusta vapautumistakin.
Täällä sama projekti, tarvitaan lapsille uusia huonekaluja ja saadaan uudet tapetit (vuokratalo, tulevat laittamaan, huh, itse ei tarvitse tehdä, ollaan tumpeloita remppasaralla) tammikuun lopulla. Olen kuskannut tavaraa pois ja kirpparille ja ja... ja silti sitä on joka puolella ja paljon! On vaan raivattava lisää. Hyvä neuvo anopilta, totisesti.
PoistaMeillä on hyvin samanlaista touhua nyt. Jotenkin tulee reipas ja keveä olo, kun aloittelee vuotta tuollaisella. Tavaran paljous on ahdistavaa. Ihan minimalistia minusta ei silti saa.
PoistaHyvä, kun otit puheeksi nuo tapetit! Meillä ovat kanit rouskutelleet eräänkin huoneen tapetit. Omat silmämme ovat jo tottuneet niihin mutta kyllä niille pitäisi jotakin tehdä. Yksi huone remontoitiin jo. Toisaalta turhaa hommaa, aina heille mokomille maistuu, ihan tapetoimatonkin... Tuossa on jotakin hupaisaa silti: syödä huonetta.
Juu, anoppineuvoille on toisinaan paljonkin käyttöä!
Mukavia raivaamisia sinne ja iloa uudistuvista huoneista!