sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Elämää metsässä ja metsän liepeillä



Joulupäivänä teimme metsäretken. Maisema hemmotteli väreillä, muodoilla, äänillä ja kuvastimilla.

Kotipihassa jänis on jokapäiväinen kyläilijä. Se oli jouluyönä kierrellyt kannon ympärillä ja syönyt löylyvedenhakureissulla tontulle viemämme omenan. Hymyilytti. Tänään jänis tuli taas hämärän tultua pihaan, hamusi aroniapensaissa alimpien oksien marjoja. Lumiukolta tipahtanut porkkananenä ei ole sille kelvannut.

Olen odottanut lumikkoa talviturkissaan, kesällä se kujeili verannan keinutuolissa ja räsymatoilla, sen sijaan sain pyrstötiaisia. En ole koskaan aikaisemmin nähnyt niitä. Suloisia! Silmäluomen päällä ketunruskeaa luomiväriä.

4 kommenttia:

  1. Pyrstötiaiset ovat maailman ihanimpia lintuja! Niin sieviä ja nättejä, kuin koruja ja lumilintuja ja ihan mielettömän ihania! Minun lempilintujani :).

    VastaaPoista
  2. Kyllä! Nyt ovat minunkin lempilintuja (niitä on tosin paljon muitakin).

    Minä en ollut tainnut pyrstötiaisista koskaan ennen kuullakaan. Ihmettelin, miten voi olla västäräkkejä pensasaidassa keskellä talvea. Mies kertoi, hän on hyvä tunnistamaan kaikkia lentäviä.

    Luin, että pyrstötiaiset tekevät pesän jäkälästä ja hämähäkin seitistä. Olenkin miettinyt, että seittihän olisi varsin käyttökelpoinen materiaali. Luonto on viisas ja ihmeellinen!

    VastaaPoista
  3. Tässä täytyy nyt varmaan tunnustaa oma tyhmyytensä...enpä ollut ennen edes kuullut pyrstötiaisista, mutta nehän ovat äärettömän suloisia otuksia. Olenkohan joskus tavannut jonkun?
    Mutta tuo minua ihmetyttää, että jänikselle ole porkkana kelvannut. Meidän lemmikkikani rakastaa porkkanaa, se on sen jokapäiväinen herkku. Koira saa porkkanasta päätypalan ja loput viedään pupulle.
    Ja niin, tosi kaunista näissä kuvissa. Täällä talvi oli ja meni, nyt tiet ovat kurassa ja loskassa. Ihanaa vuoden alkua teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, niin ihmettelen minäkin, ettei metsäjänikselle kelpaa porkkana. Usena vuonna sama homma, lumiukkojen nenät saavat rauhassa putoilla, kukaan ei koske. Omat kanimme rouskivat niitä ihan mielellään mutta suurin herkku on banaani (vähän kerrallaan). Tuntuvat muutenkin kyllästyvän herkästi, pitää olla vaihtelua. Ovelasti siis odottelevat, josko tuotaisiinkin jotakin ihan muuta.

      Kaunista on ollut, viime yön satoi mutta sitten aurinko päätti valaista vuoden viimeisen päivän. Nyt on kaunis pastellitaivas taas, ihan hemmottelua tällainen.

      Valoisaa uutta vuotta teille myös, iloa ja hyviä hetkiä!

      Poista