Välipäivien parhaat

Olemme lukeneet ääneen tarinoita kirjasta Majatalo ja muita kauhutarinoita. Minä olen omina hetkinäni syventynyt kauan toivomaani Samuli Paulaharjun Syntymä, lapsuus, kuolema –teokseen. Yhdessä katsoimme kauniin ja puhuttelevan Viisi vuodenaikaa–elokuvan (traileri täällä), esikoinen kertoi mitä on koulussa oppinut buddhalaisuudesta ja samsarasta. Löysin googlella saman nimisen elokuvan, jota tosin ei taida saada käsiin ihan helposti.

Teimme metsäretken. Järvi nukkui ohuen kalvon alla, virtaukset kuin polkuja. Vesi putoili oksilta tiukuina. Meillä oli eväät, kahvia, kaakaota ja joulutorttuja. Tutkimme talon raunioita, tytär onki luumuhillolla lipeäkaloja.

Sähkökatkos käväisi vieraana, tosin vain tunnin tunnelmapalana, emme palelleet, pelänneet emmekä jääneet mitään vaille. Jääkaapissa odotti aiemmin päivällä tehty kanasalaatti. Meitä istui ruokapöydässä monta, oli kynttilöitä koko pöydän pituudelta ja kuohuviiniäkin lasilliset. Lapset hiipivät hämärän turvin suklaavarkaisiin, ei ollut sähkölaitteiden tuomaa meteliä, näimme taivaan tähdet. Yksi loman kohokohtia.

"Eikä sinne matka silloin kovin kauan kestä..."

"Joulumaa on muutakin kuin tunturi ja lunta,
joulumaa on ihmismielen rauhan valtakunta.
Eikä sinne matka silloin kovin kauan kestä,
joulumaa jos jokaiselta löytyy sydämestä."
(Junnu Vainio)

Kiireetöntä & rauhallista joulua teille kaikille!
♥ Katja

(Kuva Lennart Helje: Snålvinter)

Jokunen päivä ennen joulua

Perheen tiskikone ei enää jaksa. Se ammottaa tyhjänä luolana paikallaan, kylmä ja metallinen suu sillä, muoviset piikkihampaat, monta riviä ylhäällä ja alhaalla, suupielissä tahmaa viideltä vuodelta, mitä kaikkea onkaan herkutellut.

Olen opetellut pinoamaan likaisia astioita kauniisti tiskipöydälle. Satunnaisesti joku tarttuu tiskiharjaan, täyttää kuivauskaapit, levittelee pyyheliinoille lisää mukeja ja lautasia. Ihmettelen, että näin paljon astioita meillä. Sitten keitän kahvia.

Valkeilla glögeillä tumman suojelusenkelin kanssa

Kävin kustantamon valkeilla glögeillä, koin yhteenkuuluvuutta ja lämpöä. Kiintoisia ihmisiä, syvällisiä keskusteluja, saa olla sellainen kuin on kaikkine kummallisuuksineenkin. Olen tainnut vihdoin löytää paikkani.

Kotiuduin yömyöhillä. Dave Lindholm tuli tummissaan samassa junassa molempiin suuntiin. Ei sinänsä mitään ihmeellistä. Mietin vain, että jos minulla olisi (on) suojelusenkeli, hän näyttäisi (näyttää) juuri tuolta.

Käsityöläisyydestä

"Kun Tuomas fiilasi loputtomiin tankojansa, hän sanoi sitä käsityöläisyydeksi itsessään. Entivanhaisilla käsityöläisillä oli kunniantuntoa työnsä edessä: tehdä renginkaappi tai morsiustuoli jossa oli oikeat suhteet ja joka miellytti silmää. Eli mahdollisimman hyvä runo tai suomennos jossa on oikeat suhteet."
(Helena Anhava: Toimita talosi. 2006, 187.)

Kivinen tie

Kävelimme laulamaan kauneimmat joululaulut, teimme uunivoileipiä ja Rocky Road -suklaata (rusinoiden tilalle paloteltuja suklaapatukoita ja keksejä, tuli hyvää, mutta tavattoman makeaa). Ostin tyttärelle etukäteisnimipäivälahjaksi kudinpuikot, värikkäät, lasten kokoa. Itselleni hankin aikuisten version ja molemmille omat lankakerät. Harjoittelemme nyt yhdessä.

J.K.
YLE Teemalla kiintoisa dokumenttisarja Hulluuden historia.

Annetaan ja vaihdetaan sanoja

Päänsärkypäivä. Tuijotan valkoisia papereitani, mustia kirjaimia, jotka eivät pysy riveillään, nukahtelevat ja putoilevat alemmas ensin irrallisina, sitten sanoina, tönäisevät allejäävän pois paikaltaan, kohta romahtaa koko arkillinen rivejä, sitten kokonaisia kappaleita.

Vain välimerkit jäävät. Tiesin, että ne ovat sitkeitä, mutta enpä arvannut, että jaksavat pitää noin tiukasti kiinni. Nyt näen lauseiden rytmin. Ta-ta-taa-ta-ta-ta-ta-taa.

Siinä ovat sanat lattialla epämääräisessä kasassa, partikkelit piiloutuvat yhdyssanojen alle. Ne ovat aina olleet aika ujoja. Siirrän niitä varovasti esiin.

Sanat näyttävät kaukaa katsottuina ötököiltä, raajoja ja tuntosarvia, rapinaa. Ehkä niistä voisi askarrella jääkaappimagneetteja, runoja tai mitä sitten haluaakin.

Kunnioitan ujoutta ja jätän partikkelit sekä muut piileskelijät kätköihinsä, mutta saatte nämä levottomat päällepäsmärit, osa on valmiiksi taivuteltu. Olkaa hyvät vain:

puukehyksissäni
kiittämätön
kieroutuneisuutta
kiitollinen
leikkimökkiensä
heijastusta
karvaisia
huohottaa
tummansinisen
korkokengät
koivukuja
bändin
taukoja
mutristi
viipaleiksi
monitonninen
palellun
palasaippuaa
kuiskailuja
Viola tricolor
peltirasian
syvänteisiin

Voisin ottaa vastaan sanavaihtureita, tökätä sitten tekstiin satunnaiseen kohtaan ja katsoa, ihmetteleekö kustannustoimittaja, paheksuvatko lukijat. Kommenttilootaan saa jättää ehdotuksia, jos uskaltaa. Kiitos.

Hvem skriker i Juvlijuvet?

Satoi lisää lunta. Katselin aamulla norjalaisohjelmaa Juvli-joen rotkokanjonin öisistä äänistä. Saimme äidin yövieraaksi, söimme tomaattikeittoa, perunamuusia, poropyöryköitä ja rakuunaporkkanoita (yhdyssanaruokia). Teimme pihaan kaksi lumiukkoa, kävimme Kalevankankaan hautausmaalla ja Rauhaniemen rannassa (pidän tuosta virallisesta nimestä: Rauhaniemen kansankylpylä), sytytimme kynttilät, äiti kertoi nuoruuden rakkauksistaan, annoin tyttären nukketaloleikkeihin lapsuuteni muoviset Disney-hahmot.

On kirkasta. Aurinko paistaa, nostelen vuodevaatteita ulos tuulettumaan, syön mustikkapiirakkaa, säästelen sanoja, kirjoitan.

J.K. Joku oli hakeutunut blogiini Juvli-ohjelmaa etsimään. Se esitettiin Yle tv1:ssä nimellä Jokirotkon salaisuus eikä ole valitettavasti katsottavissa Areenalla. -- mutta Norjan tv tarjoaa sitä täällä. Kiitokset valppaalle Erkki Johannekselle vihjeestä.

Jouluomena

Hion tekstejä, välillä turhauttaa. Onneksi on joulukuu. Teen mustikkapiirakan, siitä tulee kummallinen niin kuin leipomuksistani usein, vaikka harvoin touhuan jauhojen kanssa. Tai ehkä juuri siksi. Mies ripusti omenapuuhun jouluvalot, minä löysin aamulla nurmikolta punaisen joulupallon. Nostin sen oksalle, hieno jouluomena.

Ystävä on lähtenyt muutamaksi viikoksi Turkuun kirjoittamaan gradua. Kertoo, kuinka hienoja konsertteja siellä on. Yhtenä päivänä hän oli ajellut bussilla päätepysäkille, kuski oli kiireetönnä innostunut juttelemaan. Ystävä viihtyy ja voi hyvin. Minunkin tekisi mieli mennä. En tiedä, miksen lähde. Ehkä haaveilu on helpompaa. Mietin, mitä elämä olisi nyt, jos olisin aikoinani valinnut opiskelukaupungiksi Turun. Otin Jyväskylän ja Tampereen, kummallisia valintoja, jos on meren likeltä kotoisin. Tosin en minä silloin tiennyt, mitä aikuisena kaipaisin, suolaista vettä ja oikukkaita jokia.

J.K.
Meillä on ensilumi!

No, onkos tullut kesä nyt talven keskelle

Siivouspäivä. Kuraa ja tuulta. Löysin kamerasta heinäkuista valoa ja kukkaisväriloistoa. Muumikannu kukkasineen on syntymäpäivälahja ystävältä. Alimmaisen ruukkupuutarhan teimme omenapuun juureen kolean Ranskan matkamme jälkeen.

21 päivää lasten joululoman alkamiseen ja talvipäivänseisaukseen, sitten alkaa päivä taas pidentyä. Haaveilen hyasintin tuoksusta. Ihan kohta on sen aika.