Lukurauhaa!

Sunnuntaina 8.2. rauhoitun minäkin lukemaan. Olen jo aloitellut Hans Falladan romaania Kukin kuolee itsekseen (1949, suom. V. Arti). Hankin siitä myös uuden suomennoksen nimellä Yksin Berliinissä (2013, suom. Ilona Nykyri), joka onkin melkoinen tietopaketti. Luultavasti siis selailen molempia. Falladan kirjasta lisää täällä

Yöpöytäkirjoista toivon lukurauhaa (-lomaa) myös Anita Konkan Unennäkijän muistelmille (2014), Tadeusz Konwickin Puolalaiselle unikirjalle (1966), Sylvia Plathin Lasikellon alla (1975) -teokselle ja Haruki Murakamin Mistä puhun kun puhun juoksemisesta (2012) -pokkarille. Kaikkien kirjojen läsnäololle on selitys, mutta en muista, miksi olen lainannut Plathin. Selailen nyt kirjaa ja yritän miettiä. Avaan kirjasta satunnaisen katkelman (se on eräänlaista salakuuntelua tai vakoilua):

"Kultaseni, etkö haluaisi pukea päällesi?"
Äiti varoi visusti koskaan käskemästä minua mihinkään. Hän vain puhui kanssani järkevästi  ja lempeästi, kuin älykäs, kypsä ihminen toisen kanssa.
"Kello on melkein kolme iltapäivällä."
"Minä kirjotan romaania", minä sanoin. "Minulla ei ole aikaa yhtä päätä riisua ja pukea."
(Plath, emt. suom. Mirja Rutanen. s. 120.)


Tuon(kin) takia!

Mitä kirjoja te luette tai haluaisitte lukea? Lukurauhaa!

P.S. Aloitin varaslähtönä. Virallinen päivä onkin vasta 8.2. eikä tänään  Korjasin sen myös tekstiin.

Yötöissä joella

Oli laajalla skaalalla poikkeuksellisen seurallinen viime viikko. Olen oppinut jonkin verran rajaamaan kanssakäymisiä itsesuojelullisista syistä, energisoidun ja juovun muista ihmisistä, empatiseeraan, kiinnyn ja tunteilen siinä määrin, etten oikein pysty rauhoittumaan työhön, siirtymä kirjoittavan olemassaoloon on useimmiten tuskallisen viipyilevä.

Viime yönä havahduin kello neljä, keho pisaroi, hikinoro valui kaulalta. Mieli luuli, että olen stressaantunut, kävi läpi kaikki mahdolliset vaivaavat ajatukset ja huolenaiheet, totesi ettei ole syytä huoleen, keho käy nyt omia kierroksiaan, hengittele rauhassa, kohta on ohi. Olin joen rannalla, virtasi lujaa, roiskui, jokivettähän ne hikikarpalot vain olivat. Ei kannata avata silmiä, muuten menettää maisemat. Syli auki, niin virta heittää käsivarsille ajopuita, etsittyjä ideoita ja sanoja, pyörittää niistä kokonaisia lauseita. Pimeässä hamusin kynää ja paperia, heti kun avaa silmät tai alkaa ajatella, menettää kaiken. Avasin silmät, kirjoitin nopeasti talteen, osa haihtui (vettäkö se vain olikin, lapsivettä, sanavettä), palasi mieleen myöhemmin, hiki oli kuivunut iholle, aloin palella, eihän se ihme ollut, talvisella joella niin vähissä vaatteissa. 

Kello 16.21

Yhä valoisaa. Sataa tällaista lunta: ````````````

Arjessa

Talven
ensimmäinen
lumilyhty
tehty.
Päivisin
valaisee
aurinko
tai
aavistus
siitä.

Unelmat vaativat lisäselvityksiä

On valmistauduttu uuteen lukukauteen, tiedonsiirtolomake, arviointikeskustelu, byrokraattisia sanoja, vanhempainilta, tuttu ja turvallinen, ja vielä sukset, luistimet, varaston uumenista esiin nostetut, pieniksi käyneet tai sopiviksi todetut, juteltu sananvapaudesta, uskonnoista, lapsista filosofeina, uskottu hyvyyteen ja iloon, paistettu joulutorttuja, syöty hernekeittoa ja näkkileipää (niissä molemmissa on jotakin yhtä juurevaa ja lohdullista kuin mäntysuovassa), nukuttu pommiin ja saatu siihen naapuriapua, tehty persoonallisuustestejä (infj, isfp, intj, minä, sinä, hän), kerrattu saksaa ("Langweilig!" sanoi tytär sohvalta eräänä väsähtäneenä iltana), tarvottu lumessa, saatu vahvistavia sanoja, mietitty kiltteyttä, luovuuden olemusta sekä suvun naisten unelmia, toteutuneita ja toteutumattomia (vaatii lisäselvityksiä, mieluisa tehtävä ja hyvä keskustelunaihe, kenen toteutui, kenen ei, miksi, mitä siitä seurasi, tuliko toteutuneiden tilalle uusia unelmia vai tyytyväisyys, entä toteutumattomien, onko olemassa perusunelmaa, joka läpäisee meidät kaikki, mikä se on), minun ja miehenkin (aika samanlaiset, pari ikiomaa), haaveiltu retkestä talviselle joelle, pakattu joulukoristeet (kortit ovat yhä seinällä), kirjoitettu muistikirjaan talteen uusia musiikillisia tuttavuuksia kirjoitushetkiä varten, iloittu lapsista jotka kasvavat, kyseenalaistavat, pohtivat, kääntyvät hieman sisäänpäin ja kantavat ikiomia unelmiaan.

Kohta kongi kumahtaa

Käväisin 20-luvun Pariisissa. Joséphine Baker tanssi ja sitten jakoi ruokaa soppajonolle vauva sylissään. Sellaistakin elämä on: estotonta tanssia ja nälkäisten ruokkimista. Mies makasi Venetsiansa keskellä lukemassa filosofian oppikirjaa, kysyi minulta tiedänkö, mistä sana akatemia tulee, sitten lapselta koska lähtevät metsään keräämään sinne unohtuneita majakamppeita. Saisivat ottaa mukaansa metallinpaljastimen, lapsi sai sellaisen lahjaksi joskus, ja etsiä myös metsään kadottamansa kongin. Anoppi toi sen huutokauppareissulta, jonkin kartanon jäämistöä. Kumautin kongilla lapset aterialle mökillä aikoinaan, siinä oli asennetta. Huomenna voisin kumauttaa arjen alkaneeksi.

Tämä päivä on vielä siirtymää, huomenna lasten jalkapohjissa on kitkaa, minä taputtelen ja tönin eteenpäin, toivon ettei kovin myrskyäisi, suljen oven ja nostelen olohuoneen nurkan rottinkikorista taittuneet käsikirjoitukset, muistiinpanot, raapaleet ja riekaleet. Alan taas harsia kasaan. Hidasta käsityötä.

P.S.
Bakerilla oli 12 adoptiolasta. Yksi lapsista oli suomalainen Jari.

Venetsia olohuoneessa ja muita tammikuisia tarinoita

Kaksi sinistä nojatuolia lähtee kohta matkaan, tuntuu hyvältä antaa tavaraa pois, tehdä tilaa ajatuksille ja valolle, tosin etsin tuolien tilalle punaisia sukkahousuja kokoa 62 cm, kummia ovat vaihtokauppani nykyään. Unissa todistan triptyykkimäistä muodonmuutosta, tapaan taivaalta putoavia kettuja, lupaan pitää huolta Eino vainaan kartoista, toimin jokilaivurina sekä Tove Janssonin seuralaisena.

Mies on jo unohtanut Tulimaan. Nyt hän rakentaa olohuoneen lattialle pala kerrallaan ikiomaa Venetsiaa (tulee mieleen Janssonin Kesäkirja). Ehkä etsin kaapista pitkävartiset kumisaappaat, kahlaan ne jalassa keittämään kahvia ja koen vihdoin acqua altan.

(Minä olin unohtanut, että kahden nuoremman lapsen joululoma päättyykin jo sunnuntaina. Olisin lähettänyt heidät kouluun vasta keskiviikkona.)