Taittui tammikuuksi

Joululomalla tutustuin tuoreeseen rosmariiniin kylpyvedessä sekä ruoanlaitossa, söin silakkapihvejä, tein pitsaa ja pannukakkua, kuuntelin syrjäkorvalla Aila Meriluoto -ohjelmaa, nukuin pitkään, valvoin, polttelin kynttilöitä ja sytyttelin lyhtyjä, katsoin elokuvia, olin omieni kanssa.

Kirjoittaminen oli suhteellisen mahdotonta, kun lapset olivat lomalla. Ääniä ja elämää kaikkialla. Ehdin vain vilkuilla tekstejä ja tehdä satunnaisia merkintöjä. Luotin siihen, että tarvitsen lomaa, vaikken sitä itse tajua, ja että tekstit muhiintuvat valmiiksi ja koneen ääreen vihdoin asettuessani kaikki tapahtuisi automaattisesti. Tiesin itsekin, ettei niin käy. Jotakin on kuitenkin tapahtunut, pieniä oivalluksia. Tulevat viikot aherran.

J.K. Tein inventaarion viime vuodesta. Piti kirjoittaa tänne, mutta mitäpä vanhoja nyt enää niin tarkkaan muistelemaan. Vuosi oli täyteläinen, raskas ja antoisa, elämän ulottuvuuksia ja sävyjä ihmeteltiin syntymästä kuolemaan. Mieluusti jätän tuon vuoden jo taakseni. Uuden vuoden lupauksia en yleensä harrasta. Sähköä yritän silti säästää, olla murehtimatta, kävellä yhä enemmän.

Odelmalle pronssia. Kiitos!

Piti kertoa silkakkapihveistä, tuoreesta rosmariinista ja arjesta, mutta ne saavat nyt odottaa. Sain eilen illalla tietää, että esikoisromaanini Odelma on sijoittunut Blogistanian Finlandia -kilpailussa kolmanneksi. Kas tässä kärkikuusikko:

1. Katja Kettu: Kätilö
2. Tuomas Kyrö: Kerjäläinen ja jänis
3. Katja Kaukonen: Odelma
4. Miika Nousiainen: Metsäjätti
5. Ville Tietäväinen: Näkymättömät kädet
6. Marja Leena Virtanen: Kirjeitä kiven alle

Kiitos kirjabloggareille, tämä on ilo ja kunnia!

Kilistin mieheni kanssa lasin siideriä ja nukuin yöni sikeästi. Oikein mukava alku kirjalliselle vuodelle. Onnittelut myös muille sijoittuneille ja kaikille lukijaäänen saaneille.

Välipäivien parhaat

Olemme lukeneet ääneen tarinoita kirjasta Majatalo ja muita kauhutarinoita. Minä olen omina hetkinäni syventynyt kauan toivomaani Samuli Paulaharjun Syntymä, lapsuus, kuolema –teokseen. Yhdessä katsoimme kauniin ja puhuttelevan Viisi vuodenaikaa–elokuvan (traileri täällä), esikoinen kertoi mitä on koulussa oppinut buddhalaisuudesta ja samsarasta. Löysin googlella saman nimisen elokuvan, jota tosin ei taida saada käsiin ihan helposti.

Teimme metsäretken. Järvi nukkui ohuen kalvon alla, virtaukset kuin polkuja. Vesi putoili oksilta tiukuina. Meillä oli eväät, kahvia, kaakaota ja joulutorttuja. Tutkimme talon raunioita, tytär onki luumuhillolla lipeäkaloja.

Sähkökatkos käväisi vieraana, tosin vain tunnin tunnelmapalana, emme palelleet, pelänneet emmekä jääneet mitään vaille. Jääkaapissa odotti aiemmin päivällä tehty kanasalaatti. Meitä istui ruokapöydässä monta, oli kynttilöitä koko pöydän pituudelta ja kuohuviiniäkin lasilliset. Lapset hiipivät hämärän turvin suklaavarkaisiin, ei ollut sähkölaitteiden tuomaa meteliä, näimme taivaan tähdet. Yksi loman kohokohtia.

"Eikä sinne matka silloin kovin kauan kestä..."

"Joulumaa on muutakin kuin tunturi ja lunta,
joulumaa on ihmismielen rauhan valtakunta.
Eikä sinne matka silloin kovin kauan kestä,
joulumaa jos jokaiselta löytyy sydämestä."
(Junnu Vainio)

Kiireetöntä & rauhallista joulua teille kaikille!
♥ Katja

(Kuva Lennart Helje: Snålvinter)

Jokunen päivä ennen joulua

Perheen tiskikone ei enää jaksa. Se ammottaa tyhjänä luolana paikallaan, kylmä ja metallinen suu sillä, muoviset piikkihampaat, monta riviä ylhäällä ja alhaalla, suupielissä tahmaa viideltä vuodelta, mitä kaikkea onkaan herkutellut.

Olen opetellut pinoamaan likaisia astioita kauniisti tiskipöydälle. Satunnaisesti joku tarttuu tiskiharjaan, täyttää kuivauskaapit, levittelee pyyheliinoille lisää mukeja ja lautasia. Ihmettelen, että näin paljon astioita meillä. Sitten keitän kahvia.

Valkeilla glögeillä tumman suojelusenkelin kanssa

Kävin kustantamon valkeilla glögeillä, koin yhteenkuuluvuutta ja lämpöä. Kiintoisia ihmisiä, syvällisiä keskusteluja, saa olla sellainen kuin on kaikkine kummallisuuksineenkin. Olen tainnut vihdoin löytää paikkani.

Kotiuduin yömyöhillä. Dave Lindholm tuli tummissaan samassa junassa molempiin suuntiin. Ei sinänsä mitään ihmeellistä. Mietin vain, että jos minulla olisi (on) suojelusenkeli, hän näyttäisi (näyttää) juuri tuolta.

Käsityöläisyydestä

"Kun Tuomas fiilasi loputtomiin tankojansa, hän sanoi sitä käsityöläisyydeksi itsessään. Entivanhaisilla käsityöläisillä oli kunniantuntoa työnsä edessä: tehdä renginkaappi tai morsiustuoli jossa oli oikeat suhteet ja joka miellytti silmää. Eli mahdollisimman hyvä runo tai suomennos jossa on oikeat suhteet."
(Helena Anhava: Toimita talosi. 2006, 187.)