Kannetaan pois nykyaika

Seinässä ilmoitus:

(K)ANNETAAN POIS NYKYAIKA

Sen alla puhelinnumero. Mikä soittojen suma! Siitä saakka ovat kantaneet aamusta iltaan.

Smacznego!

Sunnuntaisin Agata astuu E. Wedelin suklaakahvilaan Szpitalna-katu kahdeksaan, jossa on käynyt pikkutytöstä asti. Hän tilaa samettista kaakaota kermavaahdolla ja palan suklaakakkua. Agata istuu aina samassa pöydässä ja tuntee tarjoilijat nimeltä. Sylwia on hänen suosikkinsa, hän palmikoi tukkansa siistille nutturalle ja muistuttaa naapuritalossa asunutta pikkutyttöä, joka soitti kauniisti viulua mutta kuoli keuhkokuumeeseen.Wedelilläkin kuulee toisinaan viulunsoittoa. Muuten moitteeton esitys, mutta soittajatytöllä saisi olla kynsilakkaa, kun sormet ovat kerran kaiken aikaa esillä. 

Tänään Agatalla on päässään harmaa hattu, eikä hänellä ole aikomustakaan riisua sitä. Hiukset ovat kamalat. Agatan piti käydä kampaajalla, mutta Anna oli sairaana eikä Agata suostu muiden käsittelyyn. Anna jaksaa kuunnella Agatan unia, se toinen tyttö kohauttelee olkapäitään ja on kovakourainen. Agatan päänahka on herkkä. Kun Victor vielä eli, hän sai harjata Agatan hiukset, ei kukaan muu, ei edes oma tytär Malina, joka asuu Krakovassa ja harjaa omatkin hiuksensa hajamielisesti. Eikä puhu muusta kuin työstä. Alkaisi elää!

Toivottavasti Jarek ei tule tänään. Agata istuu selkäpäin ikkunaan, jottei mies huomaisi häntä, jos sattuisi kulkemaan ikkunan ohi. He istuvat täällä sunnuntaisin paitsi tänään, koska hiukset ovat kampaamatta. Tiistaina he syövät Zapiecekassa Aleje Jerozolimskie 28:ssa. Mies on kuin linnunpoika, tilaa pienen annoksen pierogeita, ei jaksa sitäkään, osa pakataan aina mukaan. Agata tilaa kaalikääryleitä, ottaa tomaattikastikkeen sijasta paksua kermaista herkkusienisoosia ja syö kaiken. Kyytipojaksi vodkaa. Nyt niillä on siellä uusi hibiskusjuoma. Neiti kehotti kokeilemaan, se on niin terveellistä. Agata ei koskaan enää kokeile, heräsi jo aamuviideltä sen noitajuoman takia. Mitä hän niin aikaisin hereillä tekee? Ei yhtään mitään. Agata haluaa nukkua kymmenen tunnin yöunet. Silloin välttyy silmäpusseilta. Saisi Malina ottaa hänestä mallia ja rauhoittua elämänsä kanssa, niin saisi naamansa kuntoon. Kuulemma hörppii energiajuomia jaksaakseen tehdä töitä yötä myöten. Agata ei sellaisia yötöitä ymmärrä. Ymmärtäisi, jos tytär olisi kätilö, kirurgi tai ilotyttö, ei ole. Olisikin, niin ei vastaisi aina niin tympääntyneenä puhelimeen. On nämä ruuhkavuodet. Niistä se kertoo. "Gówno prawda!" sanoo Agata ruuhkavuosille ja tuommoisille yötöille. Malina vastaa, että häpeää äitiään, menisi kirkkoon istumaan niin kuin muutkin ikäisensä, pyytämään anteeksi syntejään ja oppimaan kaunista kieltä.

Näitä Agata nyt miettii, kun on kävellyt Nowy Swiatia jo hyvän matkaa, katsonut Dedaluksen ikkunasta uutuus- ja tarjouskirjat, astunut sisään. Voi siellä sitten oli komea nuorimies, hopeaa hiuksissa, vähän kaljuuntunut, niin tyylikäs tummanharmaa pikkutakki, hurmaava hymy siellä parran keskellä. Agata hiukan tahallaan tönäisi ja katsoi, miten mies reagoi. Miksei Malina hanki itselleen sellaista kaveriksi? Voisivat jutella kirjoista, niin tulisi tyttären elämään muutakin kuin se työ...

Kun kukaan ei huomannut, Agata kaiveli käsilaukustaan punaposkisen omenan ja jätti kirjapinojen keskelle. Niin hän tutustui Jarekiinkin. Sellainen Eva hän on, alkoi ihan naurattaa. Kyllä saisi Malinalta sapiskaa, jos kertoisi. Tytär taluttaisi omin käsin kirkkoon pyytämään anteeksi. Ei Agata pyydä anteeksi vaan kassia kirjalleen, käsilaukkuun Tadeusz Rzacan Autochrome Malopolska ei mahdu. Illalla Agata aikoo syödä Wedeliltä ostamansa käsintehdyn sydänkonvehdin, sen sisällä on ruusulikööriä, avata kirjan ja huokailla valokuvien kauneutta. Tuossa tyttö ja poika puutarhassa, voi miten hellästi valo lankeaa tytön vaaleille hiuksille, niin keskittyneesti kastelee vihreällä kannullaan, taitavat olla sisarukset, samaa näköä. Ennen osasivat ottaa valokuvia ja tehdä kauniita lapsia. Malina ei tällaisistakaan ymmärtäisi mitään, ei ole aikaa katsella, ei miehiä eikä valokuvia, vaikka Agata kuinka pyytää. Puhelintaan vain tuijottaa. Malinalla on puhelimessa kaikki, työt ja jopa kamera, ajatella! Nyt Agata muisti, että Magda-tädistä on tuollainen autochrome-kuva. Hän poseeraa siinä silkkilakanaan kietoutuneena. Ihana! Agata ihan rakasti tätiä, omaa äitiään ei, se oli samanlainen tosikko kuin Malina.

Agata kävelee eteenpäin, päättää istahtaa hetkeksi puistoon, on niin kaunis lokakuun iltapäivä. Hän pitää eniten entisen yliopistokirjaston puistosta. Siellä penkillä istuu opiskelijamies oikea käsi alati ojennettuna niin, että hänelle voi ryhtyä koska tahansa kainaloiseksi, jos lystää. Patsas mikä patsas, mutta eipä tarvitse istua yksin, jos ei halua. Voi vaikka kertoa tyttärestä, jolla on aina kiire. Miehen viereen on aina tunkua, Agata kävelee yleensä ohi. Ei hän ole niin epätoivoinen, että kävisi tönimään muita pois. Hänellähän on Jarek, ei hassumpi mies ollenkaan. Ensi kerralla, kun Anna on kammannut tukan oikein kauniiksi ja kynsissä on kirkkaanpunainen lakka, hän pyytää miehen pierogeiden ja kaalikääryleiden jälkeen luokseen, tarjoaa suklaasydämiä ja vodkaa. Sitten katsellaan autochromeja ja haukataan kielletystä omenasta.

Tuossahan Pyhän Annan kirkko jo onkin. Aika kulkee omaa kummallista vauhtiaan, hypähtää tai laahustaa, eiköhän se myös hänen osaltaan joskus pysähdykin ihan lopullisesti... Sellaisia ei nyt aleta murehtia vaan kävellään kirkon ohi torille, siellä myydään grillattua juustoa ja puolukkahilloa. Agata käy haukkaamassa, vasta sitten avaa kirkon oven, tunnustaa pyhille, että taas tuli jätettyä kielletty omena kirjakauppaan, ajateltua tyttärestä myrkyllisiä ja riettaita Jarekista, josko vielä tämän kerran saisi anteeksi...

P.S.
Kaikki valokuvat Agatan ottamia, ylimmän kuvan nappasi vanhan rouvan pyynnöstä suosikkitarjoilija Sylwia, jonka säntillisestä palmikkonutturasta karkasi haiven juuri sillä hetkellä, kun hän painoi kameran laukaisinta.

Varsova: Olisin halunnut ojentaa sinulle Veikselin

Toinen kiipesi torniin, tähysi kauas ja näki kaiken.

Toisella on syntymälahjana jalat irti maasta ja selässä siivet, joilla voi lentää vain matalalla, korkeuksista putoaa aina tavalla tai toisella: pyörtyy tai unohtaa lentää.

Ensimmäisen toisen käy sääli siivekästä toista. Hän viipyy ja viipyy. Yrittää keriä korkeuksista kasaan Veikselin, olisi niin halunnut ojentaa valtavan siniharmaan kerän, levittää siihen silmiensä eteen lokakuiselle aukiolle, nähdä miten hän lentää sen yli matalalla kuin sudenkorento siivet vettä hipoen.

Varsova: Pyhää Annaa tapaamassa

Olen nähnyt unta Pyhästä Annasta ja kantanut kaulassani kolhiintunutta, värikästä amulettia, jossa oli hänen kuvansa (ja etsinyt siitä asti sellaista).

Matkalle lähtiessämme lainasimme Tapani Kärkkäisen mainion Sankarimatkailijan Varsova -teoksen, josta mies huomasi, että Varsovassa on Pyhän Annan kirkko (vuodelta 1454). Sinne täytyi päästä. 

Saavuimme paikalle kesken messun. Kuinka kaunis kirkko, täynnä väkeä, kaikkialla lämmin kultainen hehku, seinillä Pyhän Annan elämänvaiheita valottavia maalauksia. Oli tervetullut tunne. Hieno kontrasti lokakuun paljaalle kaupunkiharmaudelle, jossa on kajosta ja kauneudesta huolimatta jotakin hitusen kovaa, kivimäistä ja talvea enteilevää. 

Olimme matkalla myös Kansallismuseoon ja iloisena yllätyksenä saimme tietää, että aulakerroksessa on Sudanin Farasista Assuanin padon alta 1960-luvulla puolalaisten arkeologien pelastamia Pyhän Annan seinämaalauksia.

P.S.

Suosittelen lämpimästi aiheeseen löyhästi liityvää Anne Michaelsin romaania Routaholvi, jossa Abu Simbelin temppeliä siirretään turvaan Assuanin padon myötä nousevalta vedeltä.

Varsova: Kuolleiden kaupungissa

Koskapa toinen hautausmaan työntekijöistä istahti hautakivelle lepäämään, emme arkailleet mekään vaan jäimme Adamin haudan eteen nostetulle penkille syömään aprikoosicroissanteja. Yksi elämäni hienoimmista lounashetkistä, äänimaisemina puiden humina, putoilevat lehdet, naukuvat ketut ja kuoleman hiljaisuus.

Varsovan juutalaishautausmaa

Okopowa-katu 49/51, 01-043 Varsova

Auki ma-to klo 10  - iltahämäriin, pe 9 - 13, su 9 - 16. Suljettu lauantaisin sapatin vuoksi. Sisäänpääsymaksu 8 złotyä.

Aronin haudalla Odelman kettu

Odelman kettu! Näimme sen Opokowa-kadun juutalaishautausmaan äärimmäisellä kolkalla. Se istuskeli 63-vuotiaana kuolleen Aronin haudalla, oikoi jäseniään, antautui kuvattavaksi. Hetken kuluttua toinenkin kettu, mustat sukat. Kuljeskelivat rikkaruohoryteikköjen ja kaatuneiden hautakivien seassa, työnsivät kuononsa onkaloon ja nappasivat hiiren, ruokailivat ja nukkuivat haudalla. Silmät sirillään lokakuisesta paisteesta, kupariturkissa, syöpäläisiä ihossaan, mikä kutina.

 

Varsovan juutalaishautausmaa

Okopowa-katu 49/51, 01-043 Varsova

Aukioloajat klo 10  - iltahämäriin, pe 9 - 13, su 9 - 16. Suljettu lauantaisin sapatin vuoksi. Sisäänpääsymaksu 8 złotyä.

"In memory of one million Jewish children"

 

Varsovan juutalaishautausmaa

Okopowa-katu 49/51, 01-043 Varsova

Auki ma-to klo 10  - iltahämäriin, pe 9 - 13, su 9 - 16. Suljettu lauantaisin sapatin vuoksi. Sisäänpääsymaksu 8 złotyä.