Odelman kettu! Näimme sen Opokowa-kadun juutalaishautausmaan äärimmäisellä kolkalla. Se istuskeli 63-vuotiaana kuolleen Aronin haudalla, oikoi jäseniään, antautui kuvattavaksi. Hetken kuluttua toinenkin kettu, mustat sukat. Kuljeskelivat rikkaruohoryteikköjen ja kaatuneiden hautakivien seassa, työnsivät kuononsa onkaloon ja nappasivat hiiren, ruokailivat ja nukkuivat haudalla. Silmät sirillään lokakuisesta paisteesta, kupariturkissa, syöpäläisiä ihossaan, mikä kutina.
Okopowa-katu 49/51, 01-043 Varsova
Aukioloajat klo 10 - iltahämäriin, pe 9 - 13, su 9 - 16. Suljettu lauantaisin sapatin vuoksi. Sisäänpääsymaksu 8 złotyä.
Mitä kuvia!
VastaaPoistaKettu suorastaan poseerasi. Ihan kuin olisi odottanut meitä. Kesy kuin mikä! Minulle tuli valtavan rentoutunut olo, kun näin sen, ihan kuin olisin tavannut pitkästä aikaa rakkaan ystävän. Näen kettuja usein, yksi saapui verannallammekin oven eteen sadetta pitämään jokunen vuosi sitten. P.S. Osa kuvista miehen ottamia.
PoistaMielenkiintoinen kohtaaminen! PidÄn ketuista kovasti, en vaan useinkaan ole "elävältä" nähnyt.
VastaaPoistaMinä tapasin Tokiossa "Murakamin kissan". Kirjoitan siitä jossakin vaiheessa blogiin. Tuli hiukan samanlainen olo: kuin olisi tavannut jonkun tutun, ja nimenomaan ihmisillisen olennon. Se tulla juoksi meidän luokse eikä meinannut jättää meitä.
Hieno kohtaaminen sinullakin. Tulen lukemaan!
PoistaMeillä oli myös kaksi mustaa kissa Varsova-asuntomme sisäpihalla, vaanivat murattien keskellä, kiipeilivät Tarzaneina puissa ja raapivat kynsiään runkoja vasten. Avasin ikkunan, kun yritin ottaa valokuvaa (epäonnistuivat). Kissa äkkäsi minut oitis, hyppäsi matalan tiilikatoksen laitimmaiseen nurkkaan, ihan ikkunamme alle tuijottamaan minua. En tiedä, kenen kissoja olivat vai olivatko villejä. Naapurikerrostalossa joku meni ovesta sisään ja kissa luikahti sisälle, ehkä se toimitti talonmiehen virkaa siellä, hiiriä ainakin liikuskeli paljonkin ravintonaan, joten pitivät sitä kantaa kurissa.
Minun likelle on näitä pieneläimiä alkanut tulla viime vuosina, en tiedä miksi (paitsi että asumme metsän reunassa, aika urbaanisti tosin). Kettujen lisäksi sisiliskoja, lumikko ja metsähiiriä, valitettavasti viime kesänä myös kyitä. Tulevat tuohon verannalle ikkunan alle, kirjoitan useimmiten keittiön pöydän ääressä. Ehkä ne ajattelevat, että kotimme on ihmistarha, käyvät kummastelemassa samaan tapaan kuin ihmiset eläintarhoissa.
Voi, että! Suoraan silmiin katsoo hän.
VastaaPoistaKyllä vain! Näitä kettukuvia tuli paljon, sellaisiakin joissa kettu kääntyi katsomaan taakseen, suoraan silmiin niissäkin. Lumoava eläin.
Poista