Kaikki nuo isot, vakavat silmät kuvissa. Tuon paikan täytyy olla sellainen ettei sitä koskaan voi unohtaa. Hyvä niin, jos se voisi estää jotakin tulevaisuudessa.
Siis täh, onko Anne Frank haudattu myös tuonne? Se on mennyt minulta tyystin ohi. Olen lukenut nyt putkeen sekä päiväkirjan että hänen piilottajansa muistelmat ja kävellyt monta kertaa kirjojen paikoissa, joten nyt jotenkin oikein pomppasi "ajankohtaisuudessaan" silmään. Kylmät väreet viuhuvat selässä kun näitä kuvia katselen. Kunpa maailma ei koskaan unohtaisi, vaikka nyt jo näkyy liiakaa viitteitä unohduksesta.
P.S. Katsoimme eilen Auf Wiedersehen Finnland -dokkarin. Siinä kertoivat (ja näyttivät), että Saksassa ei annettu sodan jälkeen aikuisille uusia ruokakuponkeja ennen kuin olivat katsonut autenttisen filmin keskitysleireiltä. Ketään ei päästetty pois ja katsojia valaistiin aika ajoin taskulampuilla, jotta eivät kääntäisi päätään pois. Hurjaa mutta tehokasta!
Ohhoh, kiitos tiedosta. Olen opettanut vuosi toisensa jälkeen holokaustin teineille ja aina he ihmettelevät, onko oikeasti totta. Jotenkin eivät usko, kuin olisi vain jokin tunnettu kauhutarina. Oikeastaan aika kummallista, ettei suomessa pidetä mitään "hiljaista päivää" näille muistoille kuten muu Eurooppa tekee vaan asia mennään aika nopeasti historiassa.
Oikeastaan ei ole ihme, etteivät usko. Aikuisillekin, jotka elivät tuona aikana, oli vaikea uskoa. Ja yhä on, niin valtavia julmuuksia. Aika usein taidetaan kertoa lähinnä juutalaisten hävittämisestä, vaikka siellähän tuhottiin systemaattisesti paljon muitakin (ali-ihmisinä homoseksuaaleja, psyykkisesti sairaita, vammaisia, romaneja, irtolaisia ym. sekä puolalaista intelligentsiaa, tavoitteenahan oli lopulta eliminoida koko Puolan kansa).
Tuli vielä mieleen, että noita lasten kirjoittamia päiväkirjoja on käsittääkseni aika monta muutakin kuin Anne Frankin. Tuli yllätyksenä itsellenikin, toki ymmärrän että pieni kielialueemme kärsii käännösten vähyydestä. Löysin esimerkiksi kirjan We Are Witnesses: Five Diaries of Teenagers Who Died in the Holocaust (2009).
Siinä on päiväkirjamerkintöjä ympäri Eurooppaa, myös Anne Frankin sekä Dawid Rubinowiczin, joka oli 12-vuotias ja ehti kirjoittaa pari vuotta (hänen päiväkirjansa on painettu myös itsenäisenä http://www.zydziwpolsce.edu.pl/rubinowicz/aindex_rubinowicz3.html) Mietin, että jos itse toimisin vielä opena, taitaisin tuoda Frankin rinnalle oppilaille katkelmia näistä muistakin.
Kaikki nuo isot, vakavat silmät kuvissa. Tuon paikan täytyy olla sellainen ettei sitä koskaan voi unohtaa. Hyvä niin, jos se voisi estää jotakin tulevaisuudessa.
VastaaPoistaJa mitään aavistamattomat hymytkin. Tuolla muistomerkillä pääsi itku. Mietityttää, oppiiko ihminen mitään, ainako historia toistaa itseään.
PoistaSiis täh, onko Anne Frank haudattu myös tuonne? Se on mennyt minulta tyystin ohi. Olen lukenut nyt putkeen sekä päiväkirjan että hänen piilottajansa muistelmat ja kävellyt monta kertaa kirjojen paikoissa, joten nyt jotenkin oikein pomppasi "ajankohtaisuudessaan" silmään.
VastaaPoistaKylmät väreet viuhuvat selässä kun näitä kuvia katselen. Kunpa maailma ei koskaan unohtaisi, vaikka nyt jo näkyy liiakaa viitteitä unohduksesta.
Tuo oli symbolinen hautapaikka noille valokuvien lapsille, muistutus, erillinen muistomerkki portin ja muurin läheisyydessä.
PoistaJuu, muistutusta tarvitaan, valitettavasti.
P.S. Katsoimme eilen Auf Wiedersehen Finnland -dokkarin. Siinä kertoivat (ja näyttivät), että Saksassa ei annettu sodan jälkeen aikuisille uusia ruokakuponkeja ennen kuin olivat katsonut autenttisen filmin keskitysleireiltä. Ketään ei päästetty pois ja katsojia valaistiin aika ajoin taskulampuilla, jotta eivät kääntäisi päätään pois. Hurjaa mutta tehokasta!
PoistaOhhoh, kiitos tiedosta. Olen opettanut vuosi toisensa jälkeen holokaustin teineille ja aina he ihmettelevät, onko oikeasti totta. Jotenkin eivät usko, kuin olisi vain jokin tunnettu kauhutarina. Oikeastaan aika kummallista, ettei suomessa pidetä mitään "hiljaista päivää" näille muistoille kuten muu Eurooppa tekee vaan asia mennään aika nopeasti historiassa.
PoistaOikeastaan ei ole ihme, etteivät usko. Aikuisillekin, jotka elivät tuona aikana, oli vaikea uskoa. Ja yhä on, niin valtavia julmuuksia. Aika usein taidetaan kertoa lähinnä juutalaisten hävittämisestä, vaikka siellähän tuhottiin systemaattisesti paljon muitakin (ali-ihmisinä homoseksuaaleja, psyykkisesti sairaita, vammaisia, romaneja, irtolaisia ym. sekä puolalaista intelligentsiaa, tavoitteenahan oli lopulta eliminoida koko Puolan kansa).
PoistaTuli vielä mieleen, että noita lasten kirjoittamia päiväkirjoja on käsittääkseni aika monta muutakin kuin Anne Frankin. Tuli yllätyksenä itsellenikin, toki ymmärrän että pieni kielialueemme kärsii käännösten vähyydestä. Löysin esimerkiksi kirjan We Are Witnesses: Five Diaries of Teenagers Who Died in the Holocaust (2009).
http://www.atour.com/library/education/20000724a.html
Siinä on päiväkirjamerkintöjä ympäri Eurooppaa, myös Anne Frankin sekä Dawid Rubinowiczin, joka oli 12-vuotias ja ehti kirjoittaa pari vuotta (hänen päiväkirjansa on painettu myös itsenäisenä http://www.zydziwpolsce.edu.pl/rubinowicz/aindex_rubinowicz3.html) Mietin, että jos itse toimisin vielä opena, taitaisin tuoda Frankin rinnalle oppilaille katkelmia näistä muistakin.