Arki. Nostettu seinälle serkulta saatu perhoskalenteri, käännetty veneen kylkeä, hukattu hammasraudat ja kahdet villalapaset, menty kouluun tuntia liian aikaisin ja pari tuntia liian myöhään, kokeiltu keitetyn veden heittämistä pakkasilmaan ja itsetehtyjä ranskalaisia ilman uppopaistamista, soviteltu luistimia, haaveiltu makkaranpaistoretkestä ystävien kanssa, löydetty kirppikseltä villatakki, ommeltu sen irronnut nappi, kahlattu lumessa, ihailtu jäätynyttä puroa, tehty yökyläilijöille siskonpetiä olohuoneen lattialle ja mietitty, mahtuuko joku seuraavan katraan nukkujista nojatuoleista kyhättävään makuusijaan, saatu käsikirjoituksesta kommentit ja kirjoitettu koiranpentu jalkojen päällä, pohdittu vapaata tahtoa, laadittu selvitys käytetystä apurahasta, anottu uutta, venytetty penniä, sovittu keskusteluaika opettajan kanssa, käyty kahvilatreffeillä, jatkettu epämääräisten paperikasojen perkaamista ja nyökkäilty tälle:
"Kävellessä aivot menevät meditatiiviseen tilaan. Kun järkeilevä aivopuolisko kytkeytyy pois päältä, luova aivopuolisko syöttää alitajuisempaa kamaa tietoisuuteen. -- Kun antautuu itseään suuremmille asioille, omasta minuudesta tulee merkityksetön kaiken kauneuden keskellä." (Hanneriina Moisseinen Maria Syvälän jutussa Kävelijä saa kaiken ja vieläpä ilmaiseksi. Aamulehti 24.7. 2010.)
On valvottu ja nähty unta rintamuksessa kasvasta kahdesta hennosta lehtipuun taimesta, kiskaistu ne pois, tunnettu vihlovaa kipua, kun kaikkialle rintakehään lonkeroivat juuret (hiussuonet) nousivat ihon alta. On herätty ja katseltu maisemaa, ihailtu sen syvyyttä.
Toivottavasti käsikirjoituksen kommentit olivat taitavasti annettuja ja inspiroivat jatkamaan! Että on tunne ymmärretyksi tulemisesta ja näky tulevasta. Silloin muutkin asiat selvenevät, jotenkin.
VastaaPoistaKiitos, kaima, kyllä. Kustannustoimittaja on taitava, kirkkaat silmät, aina iso apu. Näkee ryteiköt, hetteiköt ja liian avarat aukiot, osaa esittää kysymyksiä, joita rivilukijakin saattaisi jäädä ihmettelemään, ja oivalluttaa, kommentit auttavat aina eteenpäin.
PoistaKirjoittajana on usein hyvin sokea tekstille, sitä on muokannut kuitenkin niin moneen kertaa (mielessäkin), että herkästi hämärtyy, mitkä asiat ovat selkeinä tekstissä, mitkä vain omassa mielessä. Näin etenkin, jos ei pidä välillä tekstistä kunnollista taukoa.
Luottavaisin mielin etenen, vaikka pohdiskelua ja hikoilua tekstin muokkaaminen aina vaatii. (Ja kävelyä!)
Hienot, hienot oksistokuvat. Toisinaan on tosi tarpeen tuijotella latvuksiin.
VastaaPoistaTäyteläinen arki sielläkin siis. Tytär juuri haaveili tuosta veden heittämisestä :) Ehdotin ensihätään saippuakuplien testailua.
Minäkin totisesti nyökkäilen tuolle tekstiotteelle, juurikin noin. Siksi olenkin nyt panostanut työmatkakävelyyn, tekee niin hyvää, on tosi paljon kirkkaampi olo, kun astuu ovesta sisään kuin silloin, kun kulkee autolla. Viikolla en meinaa muuten ehtiä kunnon kävelyille (tekosyy? selvittelen asiaa), vaikka sitähän pitäisi saada tehdä joka päivä.
On ollut paljon isoja asioita meillä täällä, muutoksia ja ihmettelyä, huoltakin. Väsymystä, turhautumista ja liian lyhyt viikonloppu. Mutta tänään mennään kävelylle, perinteinen sunnuntailenkki miehen kanssa.
Kiitos Katja tästä, voi hyvin!
Kiitos, Satu!
PoistaJoo, nuo latvukset. Minä näin niissä verisuonia, raajoja, reittejä, risteyksiä. Uskomattoman kaunista ja huimaavaa seistä katse kohti korkeutta. Viime aikoina olen koiran kanssa katsellut vain hyvin matalalle, sekin on tehnyt hyvää. Maisema konkreettisena, syvänä tilana, on hyvä ajatus. Sinne mahtuu monenlaista, oma minuuskin muurahaisen kaltaisena.
Hyvä, kun kävelet töihin. Tekee varmasti hyvää. Selkeä siirtymä kodin tilasta ulkoilun ja oman liikkeen kautta työn tilaan. Minulla on sama: en muka ehdi kävelyille. Koira onneksi ulkoiluttaa. Lähtiessään ärtynyt ihminen palaa yleensä aina hyväntuulisena takaisin.
Voi harmi kitkaa siellä. Joskus on tuota, ja viikonloppu tuntuu aivan liian lyhyeltä. Huoli ei ole koskaan hyvästä, vie valtavasti voimia, etenkin jos on tilanne, ettei itse voi tehdä asioiden hyväksi mitään, vain odottaa ja toivoa parasta. Me saimme eilen puhelun, kuulimme sairastapauksesta. Minua auttaa aina, kun alan etsiä tietoa, niin nytkin. Sitten pitää vain luottaa, että käy hyvin. Toivottavasti teillä sunnuntaikävely auttaa keventämään mieltä, toivottavasti siellä paistaa aurinko ja kaikki järjestyy.
(P.S. Kokeilkaa sitä kiehuvaa vettä ilmaan. Se oli silkkaa iloa!)
Runollinen uni. Aika kauheakin kyllä.
VastaaPoistaHymyilen tälle. Sen halusin sanoa. Minua kiinnostaa arki, kun sen pilkkoo yksityiskohdiksi.
Juu, uni oli kauhea ja kaunis, alitajunta osaa. Minulle tulee kivusta kylmäväreet yhä, kun mietin niiden juurien irtoamista.
PoistaKiva, kun hymyilet. Tykkään listata. Nykyään en toimerru pitämään päiväkirjaa (työpäiväkirjaa pidän). Olisi tarve ja halu saada jotakin talteen tästä elämästä, varsinkin ihan arjesta, se on aika uskomatonta ja moninaista, kaiken aikaa tapahtuu, tuota rikkautta ei muista aina, tekstiksi pantuna sen vastaa huomaa. Oli helpompaa silloin, kun kirjoitin anonyyminä. Nyt voisi, toki, kirjoittaa ihan itselleen, muutaman rivin edes.