Eläköön Pirkanmaan kirjoituskilpailu eli kirjailijat lukevat ääneen Metsossa 27.4. klo 18

Eläköön Pirkanmaan kirjoituskilpailu!

Ma 27.4. klo 18 pääkirjasto Metson aula Olotila, Tampere

Yhdeksän Pirkanmaan kirjoituskilpailussa aiempina vuosina palkittua kirjailijaa paljastaa nuoruuden tekstinsä. Kilpailussa menestymisen jälkeen kirjailijoiksi tulleet Kari Aronpuro, Juha Siro, Markku Soikkeli,  Katja Kaukonen, Timo Malmi, Marisha Rasi-Koskinen, Tiina Poutanen, Tuija Välipakka ja Vilja-Tuulia Huotarinen lukevat ääneen vanhoja kilpailutekstejään ja uusinta kirjaansa.
Mukana myös tulevia Pirkanmaan kirjoituskilpailuun osallistuvia nuoria Viita-akatemian sanataidekoulusta.
Tämän vuoden 2015 Pirkanmaan kirjoituskilpailun tulokset julkistetaan ke 6.5.
Tervetuloa kuuntelemaan!

----
Pirkanmaan kirjoituskilpailussa on palkittu harrastajakirjoittajia vuodesta 1952 lähtien. Monesta kilpailussa palkitusta on myöhemmin tullut kirjailijoita (ks. kilpailusta myös Juha Siron blogista). Alla kuva Pirkanmaan kirjoituskilpailun palkituista vuodelta 2009, jolloin voitin proosasarjan novellilla Täti. Kilpailumenestys antoi lisäpotkua saada romaanikäsikirjoitus Odelma (WSOY 2011) valmiiksi ja lähtökuntoon. Täti päätyi myöhemmin muokattuna versiona kokoelmaan Vihkivedet (WSOY 2012) nimellä Mitä yhdestä tyttärestä.

Kuvassa vierelläni Satu Lepistö (toinen oikealta), joka voitti tuolloin runosarjan ja on sittemmin kirjoittanut kaksi runokokoelmaa; Pohjoinen ja Kielilläpuhuja.

Kaikesta huolimatta ihminen, ei puu

 

 

 

 

 

Kirjoitan, kirjoitan, kirjoitan. Tuntuu kuin olisi puu, joka on talven jäljiltä umpuja ja salaisuuksia täynnä, pulpahtamaisillaan, ahmii maanalaisista vesisuonista nestettä, iholle aurinkoa, ottaa kaiken aikaa vastaan ja ahnehtii. Koti on kaaos, kirjapinot sortuvat, muistilaput (syksyn lehtiä ne ovat) kahisevat jaloissa. Maaninen ja väsynyt, onnellinen ja onneton, ääripäitä ja tasaista. Öisin näen unta, että soitan lääkärille ja sanaleikin hänen kanssaan, sitten kerron valtavat oireryppäät, täsmennän tai selitän lopuksi, että kyllä kai hän ymmärtää, että kaikki johtuu työni luonteesta, ei kai kukaan voi olettaa, että olisi ihan normaali. Herätessä hengittää syvään ja rauhassa, muistuttaa itseään, että on kaikesta huolimatta ihminen, ei puu, sitten upottaa kädet lämpimään veteen tai viileään multaan, ottaa vastaan kaikki virtaukset, linnunlaulun ja aamun. Kevät, valoa, ihanaa.

Ohjaaja Virpi Suutari etsii pien- ja yksinyrittäjiä uuteen dokumenttielokuvaansa

"Ohjaaja Virpi Suutari etsii pien- ja yksinyrittäjiä uuteen dokumenttielokuvaansa. -- Meistä on moneksi. Olen aivan varma, että yrittäjiltä löytyy uskomattomia tarinoita, jotka lähtevät viemään elokuvaa suuntaan, jota mikään käsikirjoittaja ei osaisi ennakkoon kuvitella, Suutari jatkaa. 

Karisma ja miljöö ratkaisevat

Suutari hakee dokumenttielokuvaansa pien- ja yksinyrittäjiä miltä tahansa toimialoilta eri puolilta Suomea. -- Suutari toivoo yrittäjien olevan heittäytymiskykyisiä ja kertovan avoimesti ja rehellisesti omista iloistaan ja suruistaan sekä vastoinkäymisistään ja onnistumisistaan. Hän valikoi dokumenttielokuvien henkilöt sen perusteella, miten ihmisten karisma ja miljöö koskettavat häntä henkilökohtaisesti.
– Ihminen ei välttämättä itse pysty arvioimaan, onko hän hyvä päähenkilö. Ekstrovertit eivät välttämättä aina ole parhaita, vaan joskus ujompi ihminen voi yllättää."

Babetten pidot eli ranskalainen illallinen

"Emännät eivät olleet koskaan päässeet täysin selville siitä, missä määrin heidän keittäjättärensä seurasi ja ymmärsi heidän yksityisiä keskustelujaan. Niinpä he yllättyivätkin, kun Babette eräänä syyskuun aamuna tuli olohuoneeseen nöyrempänä ja pidättyväisempänä kuin mitä he olivat koskaan häntä nähneet, ja pyysi heiltä suosionosoitusta. Hän pyysi -- että he sallisivat hänen valmistaa juhlaillallisen tuomiorovastin syntymäpäiväksi.

Naiset eivät suinkaan olleet suunnitelleet mitään illallisia. Hyvin vaatimaton ateria ja kupillinen kahvia oli enin, mitä he koskaan olivat vierailleen tarjonneet. Mutta Babetten tummat silmät olivat innokkaat ja anovat kuin koiran silmät, ja he suostuivat hänen ehdotukseensa. Tämän kuullessaan keittäjättären kasvot alkoivat säteillä.

Mutta hänellä oli vielä muutakin sanottavanaan. Hän halusi valmistaa ranskalaisen päivällisen, hän sanoi, oikean ranskalaisen päivällisen tämän yhden ainoan kerran."
(Karen Blixen: Babetten pidot. Kirjasta Kohtalotarinoita. Suom. Mikko Kilpi. WSOY 1958,  41-42.)

Ranskalainen illallinen tarjoillaaan Yle Teemalla lauantaina 11.4. klo  22.35, katsottavissa suorana Areenassa, suosittelen lämpimästi sekä novellia että elokuvaa.

"-- mä lemmen vangiks jään viehkeän palmikkopään."

 

 

Pakkasin kevyesti ja kirjoitan nyt muualla. Kamera simahti, hiiri ja kännykkä kieltäytyvät toimimasta ja täällä kummittelee hieman, mutta kahvia saa, ja radio soittaa vanhaa tanssimusiikkia.