Esikoinen sanoo veljelleen, ettei vastaa kysymyksiin tänään. Minäkään en vastaa, naputan koko päivän kännykkää, hoidan ystävän kanssa parisuhteita. Mies ummistaa korvat ja aistit, mutta soittaa kauniisti pianoa, minä kompastun lapsiin, kolme tyttöä pienessä kasassa. Kiviä he ovat, kulmikkaita olka- ja kyynärpäitä, saavat aikaan mustelmia. Yksi heistä on tytär. Kolme metelöivää kiveä. Alati muovautuvien, pehmeiden ja hiljaisten tyttöjen aika on ohi, hyvä niin!
Joku mittaa paikkaa terraariolle. Tänne tarvitaan eläin, jota käydä silittelemässä silloin kun ihmisten kanssa ei suju. Saan mitatkin. Leveys 150 cm. Mietin, voisinko itse kiivetä tuon lasitalon sisään. En mahtuisi kunnolla, mutta ehkä voisin taivuttaa polvia. Arkkuhan se olisi. Lumikin lasiarkku. Olisko se kuin näyteikkunassa elämistä (silitelläänkö muotinukkeja vai puetaanko vain?), voisinko kirjoittaa siellä rauhassa, mustalla tussilla lasit täyteen? Tulisiko joku ulkopuolelle seisoskelemaan, miettisi että yksi tuollainen kirjailija olisi kotona tosi hieno, kaikkea muuta onkin jo. Kävelisi sitten ja kurkistelisi, missä on hintalappu, paljonko maksaa. En usko, että viihtyisin, en kotiin ostettuna kirjailijana, en edes Lumikkina. Ei viihdy kärpänenkään, tosin sen lasi on pyöreä. Kuljetan sitä juomalasissa ulos, sen yksi jalka jää lasin reunaan. Hyönteinen lentää silti, onneksi. Lentoyhtiö ei, taas lopettaa, juu, se meidän. Tällä kertaa ehdimme matkaan ja matkalta pois. Sitä ennen vietämme juhannusta ja arkea, kuuntelemme sadetta ja toivottavasti myös aaltoja, tuulta, itseä ja toisiammekin. Valoisia kesäöitä ja -päiviä kaikille!
Joku mittaa paikkaa terraariolle. Tänne tarvitaan eläin, jota käydä silittelemässä silloin kun ihmisten kanssa ei suju. Saan mitatkin. Leveys 150 cm. Mietin, voisinko itse kiivetä tuon lasitalon sisään. En mahtuisi kunnolla, mutta ehkä voisin taivuttaa polvia. Arkkuhan se olisi. Lumikin lasiarkku. Olisko se kuin näyteikkunassa elämistä (silitelläänkö muotinukkeja vai puetaanko vain?), voisinko kirjoittaa siellä rauhassa, mustalla tussilla lasit täyteen? Tulisiko joku ulkopuolelle seisoskelemaan, miettisi että yksi tuollainen kirjailija olisi kotona tosi hieno, kaikkea muuta onkin jo. Kävelisi sitten ja kurkistelisi, missä on hintalappu, paljonko maksaa. En usko, että viihtyisin, en kotiin ostettuna kirjailijana, en edes Lumikkina. Ei viihdy kärpänenkään, tosin sen lasi on pyöreä. Kuljetan sitä juomalasissa ulos, sen yksi jalka jää lasin reunaan. Hyönteinen lentää silti, onneksi. Lentoyhtiö ei, taas lopettaa, juu, se meidän. Tällä kertaa ehdimme matkaan ja matkalta pois. Sitä ennen vietämme juhannusta ja arkea, kuuntelemme sadetta ja toivottavasti myös aaltoja, tuulta, itseä ja toisiammekin. Valoisia kesäöitä ja -päiviä kaikille!
