Sinisen linnan raunioilla

"Sulla on euro ja viiskyt tilillä. Sä oot kyllä vähän rahaton", mies toteaa. Aion maksaa sillä euroviidelläkymmenellä Kirjailijaliiton jäsenmaksun, puhelinlaskun, veromätkyt ja laulukirjan, jonka tilasin hoitokotiin muuttaneelle kummitädille. Sitä ennen tömäytän lattialle makuuhuoneesta pinon lautasia, joilla on kannettu eräälle kirjoittavalle suklaata, hedelmiä, voileipiä. Lautasista kaunein hajoaa, se sai tarpeekseen kirjailijan temperamentista ja on surullinen siitä, että sen kumppani pääsi blogikaverin luo naimisiin kupin kanssa (mies nostaa sirpaleet roskiin, sitoo pussin kiinni, mutta minä haluan ikuistaa, tietenkin, mikään ei saa kadota ihan kokonaan, kaikki pitää muuttaa sanoiksi ja kuviksi, "Ai, sä kirjoitat siitä lautasesta. Mikä tulee otsikoksi? Särkyneitä unelmia? Sirpaleet tuo epäonnea?"), ennen näitä velvollisuuksia käymme kirppiksellä, ostan tulppaaneille eurolla vanhan vaaleanpunaisen lasimaljakon. Siitä en ota vielä kuvaa, sillä tämä on lautasen ikioma hetki. Sinisessä linnassa nostetaan lippu salkoon, ei puoliväliin vaan ihan ylös asti.
 

Varsova: Koło Bazar

Koło-basaarin markkinoilta pelastin romaanihenkilöni hukkaaman avainnipun sekä vanhan pöytäpeilin.

Ihailin myös jäyhää Alfonsia aurinkolaseissaan. Arvelen, että hän vei vaimonsa Olenkan Sopotiin viettämään hääpäivää. Tuuli pöllyttää valokuvassa Nacek-serkun hiuksia, tummassa popliinitakissa on Gita-täti, joka teki maailman parhaat pierogit. Kuvat otti Victor-setä, joka jäi auton alle kolme päivää tuon vierailun jälkeen. Katselin myös albumia, josta oli revitty suurin osa valokuvista, jäljellä oli vain jokunen neitoajan kesämuisto auringonkukkapelloilta, niitä emme ehtineet kuvata emmekä kysyä hintoja, sillä yksi lapsista alkoi potea rajusti vatsaansa ja markkinoilta piti kiirehtiä kotiin.

Koło Bazar on Varsovan laajin ulkoilmakirpputori ja löytyy osoitteesta  ul. Obozowa 99, Wola. Se on auki lauantaisin ja sunnuntaisin klo 6-15. Myynnissä on lähestulkoon kaikkea todella vanhasta ja uniikista rihkamaan, hinnat ovat kohtalaisen korkeat tinkaamisyritystenkin jälkeen.

Loppis är poppis på Öland

Öölannin kesään kuuluvat kirppikset, niitä oli kaikkialla. Pienimmässäkin kylässä oli Punaisen ristin Kupan-kirppis, sen lisäksi piha- ja autotallikirppiksiä, jotka olivat lähes poikkeuksetta auki joka päivä. Ölands Magazinetin mukaan Loppis är poppis. Suosiosta kertoi sekin, että kaikki tuntuivat käyvän kirppiksillä. Niissä tekikin hyviä löytöjä, tuotteet olivat hyväkuntoisia ja suhteellisen edullisia. Me hankimme mm. lastenvaatteita, kirjoja ja vanhoja valokuvakehyksiä. Kaikenlaista vanhaa ja kaunista oli tarjolla paljon, huonekalujen lisäksi mm. työkaluja, astioita, kynttilänjalkoja, postikortteja ja -merkkejä, valokuvia, kirjeitä, äänilevyjä, vaatteita, sateenvarjoja, liinavaatteita, hatturasioita ja vanhoja matkalaukkuja, jotka ovat Suomessa varsin kalliita.

Tapasimme matonkutojan, joka oli muuttanut Öölantiin Suomesta 90-luvulla. Hän oli ostanut vanhan talon ruotsalaismiehensä kanssa, talon mukana he saivat valtavat määrät vanhaa tavaraa. Siitä alkoi heidän loppis-yrittäjyytensä. Nyt kirpputoritoiminta oli vallannut koko vanhan talon kellarikerroksen.

Alla kuvia Naturiosa-kirppiksestä, jolla on myös oma blogi. Naturiosa sijaitsee Grönahögenissä eteläisessä Öölannissa vastapäätä tuulimyllyravintolaa ja on auki toukokuusta syyskuuhun. Kirppis näytti pieneltä autotalliversiolta, mutta jatkuikin talon sisälle kahdessa kerroksessa. Paikka oli todellinen aarreaitta: kirjoista, LP-levyistä, postimerkeistä, valokuvista, kirjeistä ja koulujen opetustauluista leikki- ja huonekaluihin, astioihin, vanhoihin pitseihin, silinterihattuihin ja täytettyihin eläimiin. Sieltä löytyi kaikkea! Olen nostalgian ja vanhojen tavaroiden rakastaja, joten pois oli vaikea lähteä.

:

Kaksi viimeistä kuvaa ovat matkalta Öölantiin, Gammelbyn antiikkiliikkeestä, joka sekin oli hurmaava niin sisältä kuin ulkoa.