Joku on ensimmäinen lukija

Toinen kirjani, Vihkivedet, on tullut painosta. Jossakin se jo on, kustantamossa, varastohyllyillä, pahvilaatikoissa matkalla kirjakauppoihin ja kirjastoihin. Joku nostaa painavia laatikoita, toinen avaa, joku on tietämättään ensimmäinen lukija.

Minä mietin teitä kaikkia

Korkea kuume lapsella, tuonut muistumia omiin kuumehoureisiin, joissa kiipesin loputtomia tikapuita, suuri peukalo lähestyi hypnoottisesti, en tiedä aikoiko se tönäistä minut alas vai liiskata alleen, yritin pitää kiinni, huojuin maailmoiden välissä päiviä, viikkoja, vuosia, siltä tuntui, aika katosi. Olen katsellut lapsen väsyneitä silmiä, lapaluita, jotakin airomaista niissä on, soutelua unen ja valveen sakeassa välitilassa, kuumeesta kostuneet hiukset maininkeina veneen perässä. Ja aurinkoa, joka kuivattaa pitkästä aikaa tyynyliinat, lapsi saa painaa päänsä yöksi kevään tuoksuun.

Ja sitten on ihan muuta. Pilkahduksia, joista jokaisesta olen liikuttunut. Kiitos. Kirja on löytänyt lukijansa. Minä mietin teitä kaikkia.