Staattisen arjen kaipuu

Koin kirjamessut: olin haastateltavana, tapasin sympaattisia esikoiskirjailijoita, kirjailijaystäviä sekä kustannustoimittajani. Ostin tämän kirjan kiitokseksi kummitytölle, joka oli meillä lasten seurana. Yömyöhillä tulostin apurahahakemuksen ja selasin kustannustoimittajan kommentit uudesta tekstistä.

En olisi malttanut nukkua, tekstit huutelivat luokseen, ja ilmassa leijaili valmiita lauseita, mutta ei kukaan levotta kirjoita. Lokakuun yöt ovat olleet unettomia tai fragmentteja. Olen saanut vaihtuvia unirakastajia, en juurikaan muuta. Aamulla olen kaivannut turhanpäiväisten miesten tilalle huoneita, tiloja ja suuntia, valveen kurinalaista struktuuria. Ehkä kohta taas, kunhan elämä asettuu takaisin arkisiin uomiinsa.

J.K. Kuva on vuodelta 2006.

Odelman ja hiljaisten sielujen seurassa

Odelman kanssa kuljen käsikädessä lokakuussa.

Huomenna perjantaina 21.10.2011 klo klo 13.00 YLE Radio ykkösen Kirjakerhossa teemana "Surrealistinen kieli ja muistin kuvat". Odelman lisäksi tarkasteltavana Silene Lehdon Hän lähti valaiden matkaan, Miki Liukkosen Valkoisia runoja ja Jenni Linturin Isänmaan tähden. Toimittajina Pietari Kylmälä ja Seppo Puttonen, keskustelijoina Vilja-Tuulia Huotarinen ja Mari Mörö. Ohjelma on kuultavissa hetimiten myös netissä.

Olen Helsingin kirjamessuilla WSOY-lavalla torstaina 27.10. klo 13.30 ja klo 16 Takauma-lavalla Ville-Juhani Sutisen (Torni), Anna-Kaari Hakkaraisen (Verkko), Antti Leikkaan (Melominen), Janica Branderin (Lihakuu), Jenni Linturin (Isänmaan tähden), Pia Pesosen (Urho Kekkonen Strasse) ja Iida Rauman (Katoamisten kirja) kanssa. Muiden esikoiskirjailijoiden, uusien lasten- ja nuortenkirjailijoiden sekä konkareiden esiintymisiä kannattaa kurkata messuohjelmasta eli täältä.

J.K. Eilen tuli hieno elokuva Yle Teemalta: Hiljaiset sielut. Katsoitteko? Se on nähtävillä myös täällä. Elokuva tuli uniini, ehkä joskus syntyy myös sanoja.

Lokakuu

Metsäretkiä, tyhjentyneitä eväskoreja, täyttyneitä sienikoreja. Itsetehtyä suppilovahverokeittoa, pitkään hautunutta puolukkaista ruispuuroa, vettyvää pyykkiä narulla, siivouspäiviä, ruotsin sanoja, enkun sanoja, ympäristöoppia, suunnitelmia vaatehuoneen kesyttämiseksi, aamuväsymystä, syysloman odotusta, kirjoittamista aamusta iltaan, katkonaisia unia ja pieni neiti, jolla on nyt korvissaan kauan odotetut korut, koruissa merenkulkijoiden onnenkivi.

Kirjallisen sateenvarjon alla

Kirjallisen juhlasunnuntain jälkeinen arkeen asettautuminen. Syksy ja sade.

Juttelin pitkän linjan kirjailijan kanssa luontokokemusten merkityksistä, yksinkertaisesta elämästä, juurista ja lapsuudentarinoista, tapasin kiinnostavia esikoiskirjailijakollegoita ja joitakin jo kauan kirjoittaneita, kustannustoimittajat olivat hurmaavia -- ja vaikka ruoka oli ihanaa, viiniä ihan liikaakin ja palvelu kuninkaallista, eniten tulin ravituksi ja päihdyin juuri kohtaamisista. On ilo huomata, mitä kirjallinen yhteisö voi parhaimmillaan olla: avomielinen, hyväksyvä, lämmin, hulvaton, syvällinen, empaattinen, aito. Yksinäisen työn ahertajana yhteisöön ja pitkään perinteeseen kuuluminen on tavattoman kannattelevaa. Hiukan kuin joku avaisi sateenvarjon, jonka alla kulkea säässä kuin säässä kastumatta. Ei taivu eikä lennä kädestä, niin arvelen ja toivon.