Alkuvuosi: apurahahakemusten tekemistä seuraavaa kaunokirjallista projektia varten. Samalla hanke alkaa kirkastua ja terävöityä mielessä, vaikka työn käynnistyessä se ei enää tottelekaan kaikkia alkuperäisiä aikeita vaan johtaa yhtäkkiä joutomaille, ryteikköihin, pimentoihin, katveisiin. Niitä odotan. Etukäteen en voi tietää enkä päättää, millainen teoksesta tulee. Ehkä juuri yllätyksellisyys antaa voimaa jaksaa.

Vuosi on vaihtunut. Kaikki alkaa alusta. Piti siivota kaapit ja laatikot, sen sijaan olen katsellut ulos, miettinyt tulevaa, tehnyt lyhyitä ja pitkiä työsuunnitelmia ja yöllisiä muistiinpanoja, miettinyt aikajanaa, varannut kirjoja, nukkunut olohuoneen lattialla ja valvonut sairaslomailevaa muusaa, koira pientä, nähnyt unia kohtaamisista, väkijoukoista, kasvomaskittomasta elämästä, kaivannut maisemia ja tiloja, ihmisiäkin. 

Päivä on pidentynyt ja valo lisääntynyt, linnut laulavat. Odotan kevättalvea, kevättä.