Eräänä aamuna pihalla liukastellessani kuulin, että järvi köhi. Päätin lähteä tapaamaan ystäväämme muusan kanssa. Oli liukasta, jäällä latuja, railoja ja vettä, hiihtelijöitä ja kävelijöitä, koiria ja ihmisiä, maiseman yllä siiveniskuja, rantapuissa linnunlaulua, metsän takana moottoritieliikenteen taukoamaton kohina.
Kuljimme rannan reunaa, aina uusi kaarros, tällä järvellä on mutkikas luonne. Vihdoin erään koivun alta löysin ystävämme, se loikoi kylkiluurankasillaan auringon röntgenissä kumea yskä vaivanaan.
"Helmikuussa noin vähissä vaatteissa! Sinä tarvitset paksun jääpalttoon ja lumihuivin kaulaan, mutta avuttomiahan me olemme. Hoidetaan siis pelkkiä oireita. Suovettä yskänlääkkeeksi ja osmankäämipiippu keuhkoputkia laajentamaan", huokaisi röntgenkuvat katsonut radiologi Ranta kyllästyneenä, sillä hänellä oli näitä ilmastonmuutospotilaita nyt aivan liikaa.
Ihana postaus ja ihania lautoja...tuollaisia juuri tarvitsisin..:)
VastaaPoistaKiitos, Hannele. Älä vain ota näitä lautoja, ne ovat järven kylkiluita ja muita osasia. :) Terveisiä järveltä, muusalta ja minulta.
PoistaJärven äänet ovat kyllä vaikuttavia. Pakkasella kumeaa tai paukahtelevaa ääntä ja sitten keväällä vaikka minkälaista jään ja veden yhteismusisointia. Varmaan ennen uskottiin, että järven haltija tms oli vihainen tai mielissään tai ...
VastaaPoistaVaikuttavia ovat! Vielä kun saisi miinustettua liikenteen kohinan pois tuosta äänimaisemasta.
PoistaVetehiset ja muu veden väki, kyllä vanha kansa tiesi. Ei ihme, että jään alla kumajaa ja syntyy railoja.
Voi jestas. Kiitos Katja.
VastaaPoista:)
Poista