Voisiko ammatikseen availla ovia ja astua vieraisiin koteihin, vanhoihin, kaiken nähneisiin taloihin? Saisiko keittää kahvit, katsella ikkunasta ulos, kuunnella talon äänet, selata kirjanselkämykset, laskea taulut, maata lattialla auringonläikässä, olla turvassa kiireeltä, tapahtumilta, uutisvirralta, sairastumisilta ja kuolemalta, nukkua hyvin yön tai kaksi, pestä astiat, siivota jäljet, varjot lattialta, sitten sulkea oven ja astua takaisin todellisuuteen?
Siihen työhön hakisin minäkin...jos olisi sellainen ammatti. Rakastan vanhoja taloja♥
VastaaPoistaEhkä sellainen ammatti on, mutta siitä ei kerrota perinteisillä areenoilla. Minulla on muutama tuttu, jotka ovat olleet kiinteistövälittäjiä. He saavat avata ovia monenlaisiin koteihin, samoin kuolinpesien tyhjentäjät, mutta ei kumpikaan noistakaan ole riittävän lähellä huoneissa haahuilijan pestiä.
PoistaVoisikohan, voisipa! Hauska ajatus. Luulen, että minäkin olisin kouluttamatta ihan pro. Joskin välillä olisi tärkeää päästä myös omaan kotiin.
VastaaPoistaViime kesänä "lainasimme" Airbnb:n kautta yhtä ihanaista kotia Helsingin reissullamme. Oli ihanaa, kun sai ihan luvan kanssa katsella jonkun kaunista ja siistiä kotia; tutkia kirjahyllyn kirjoja ja kaivaa kaapista puhtaita liinavaatteita, tiskata vieraita astioita ja pestä lopuksi pyykit. Lapsillekin oli lainalelut, niin suloisesti ja tarkkaan värien mukaan lajitellut pikkulegot.
Juu, ehdottomasti pitäisi päästä välillä omaan kotiin. Se on yksi tärkeä osa-alue tuossa. Oma koti näyttää ja tuntuu tuollaisen jälkeen aivan erityiseltä.
PoistaTeillä oli hyvä Helsinki-koti. Kokeilin järjestää joskus legoja värien mukaan. Se jäi kesken, koska niitä oli vuosien varrella kertynyt niin paljon, mutta tykkäsin puuhasta, visuaalisesti palkitsevaa ja meditatiivista. Lapset innostuivat silloin nopsaan niiden pariin, vaikka oli ollut pitkä tauko. Jännä, miten pienellä toisin tekemisellä saa sytytettyä innon.
Kuulostaa kyllä houkuttelevalta. Noissa kodeissa kun arkivelvollisuuksista olisi vain murto-osa jäljellä. Miltähän se pidemmän päälle tuntuisi, löytäisivätköhän ne loput meidät?
VastaaPoistaKyllä, arkivelvollisuudet kutistuvat muualla. Sen jälkeen ne maistuvat taas omassa kodissa, vaikka meidän perheessä kaikki olemme aika lyhytjännitteisiä noissa puuhissa.
PoistaMinä arvaan, että kaikesta menee maku liiallisina annoksina. Ehkä siis ei ehtisi tulla löydetyksi, kun jo tulisi itse takaisin, ihan senkin takia, ettei salaisuus paljastuisi ja olisi mahdollisuus uudestaan palata tuohon ammattiin.
Voi kumpa! Kiehtova ajatus, astua jonkun vanhan talon ovesta toiselle aikakaudelle, pysähtyneisyyteen. Niin ajatus kokoontuu mielessäni.
VastaaPoistaKaunista kevättä sinulle.
Eikö olekin? Aikamatkailua kodeissa ja toiseuden kokeilemista hylkäämättä itseään.
PoistaKevään valoa sinulle!