"- Nykyään 'oma elämä' naurattaa minua. Sellainen johtaa umpikujaan. Buddhalaiset tietävät, miten ihmisestä tulee onnellinen. Otetaan lause 'Minä haluan onnea'. Sitten otetaan pois sana 'minä'. Sen jälkeen otetaan pois sana 'haluan'. Jäljelle jää vain onnea. --
- Jos haluan katsoa televisiota, hermostun, jos Andrén hoitotoimet eivät menekään sujuvasti. Jos en ajattelisi omaa haluani, ei olisi mitään syytä tiuskia. Tietenkin minulla on oikeus katsoa televisiota, mutta jos en ajattele haluani, osaisin järjestää tilanteen rauhallisesti ja järkevästi."
(Raisa Lardot: "Avutonta en jätä". Teksti: Riitta Lehtimäki. Kotiliesi 2/2015.)
Tuo Raisa Lardotin haastattelu oli hieno. Minäkin jäin miettimään näitä kohtia. Silti olisi tehnyt mieli jatkaa keskustelua niistä.
VastaaPoistaSanoa jotakin vaikkapa siitä, että oma halu ja oma onni voivat olla myös jotakin sellaista, joka löytyy myöhään. Että enimmän elämänsä on muille ja hakee muiden onnea - ja havahtuu omaansa vasta aikaa myöten.
Mutta silti olen ihan samaa mieltä siitä, että onni tulee usein kuin sivumennen,lahjana ja toivomatta. Kun ei hae ja vaadi itselleen, elää vain.
Juu, tuossa jutussa oli paljon pohdituttavaa. Hieno, rehellinen teksti. Monenlaista järjestelyä olivat kokeilleet hankalassa tilanteessa. Rohkea nainen! Tuttua tuo, että enimmän elämänsä on muille ja hakee muiden onnea. Olin kirjoittaa tähän, että tuttua monelle naiselle, mutta ei se niin yksioikoista ole. Tunnen monta miestä, jotka voivat allekirjoittaa saman. Minulle on tutttua tuo äreys, kun ajattelen tekeväni töitä ja lapsi keskeyttää, koska hänellä on jokin akuutti tarve. Aina ei ole helppo olla buddhalaisen tyyni. Eikä tarvitsekaan.
PoistaOnni taitaa aika usein olla läsnä jo valmiiksi. Joskus täytyy hiukan raivata, että sen huomaa.