Mies kysyy minulta: "Tunnetko olevasi rannalle nostettu vene?" En osaa vastata. Lähdemme kyselemään, miltä veneistä tuntuu. Moni ei suostu vastaamaan, ne ovat vaipuneet syvään horrokseen tai korkeintaan murahtelevat unissaan. Samppa viettää talvea tyytyväisenä maakrapuna, Jenni on hilautunut vaivihkaa veden rajalle ja kääntänyt jo katseensa järvelle. Se käy sysipimeällä jalottelemassa heikoilla jäillä, odottaa että uppoaisi vatsaansa myöten hyiseen veteen.
Oooh ihanat Samppa ja Jenni! Hienot, hienot kuvat. Minäkin käyn välillä tuolla meren äärellä, veneitä kurkistelemassa. Siitä tulee sellainen lähdön tunnelma, vapauden tunnelma, vaikka vielä oltaisiinkin talviunilla. Hieno kysymys :)
VastaaPoistaJa kaiken lisäksi Jenni sai juuri vauvan. Uiskenteleeko se jo avannoissa, sukeltelee kuin kuutti ja seisooko Jenni-emoalus vieressä hoputtamassa, että päivä joutuu, äkkiä nyt ylös sieltä rannalle pönöttämään, etteivät ihmiset huomaa ja kahlitse kuten kävi tuolle yläkuvan veneelle (kupeet ahdettu karmeaan korsettiin)?
PoistaKysymys oli minustakin hieno. Kirjoitin sen heti talteen (postimerkkivihon taakse norsulla ratsastavan Tove Janssonin päälle, en usko että hän pahastui).
Tunnen. Ja odotan vedenpinnan nousua. Se tulee äkillisen myrskyn saattelemana tai pitkään jatkuvan samansuuntaisen puhurin myötä.
VastaaPoistaTai jospa vuorovesi yllättäisi meidät.
PoistaJenni. Kotoisa nimi, kotoisan näköinen paatti. Kuvissa näkyy lämpötila, hienoa harmautta!
VastaaPoistaJohanna, tuolla oli ihanaa, paljon puhuttelevia veneitä ja värejä. Minulla oli lähtiessä mielessä, mitä haluan, sitten paikan päällä huomio kääntyi ihan muualle. Kun lopulta muistin, mitä etsin alunperin, kamera ei suostunut enää kuvaamaan (se tekee sitä toisinaan). Oli pikainen käynti, mutta silti tuo oli loman kohokohta. Hauska yhteensattuma sekin, että sekä Samppa että Jenni ovat ihmisinä lähipiiriämme.
Poista