Lapsi potee. Minä olen vakoillut muiden elämää (keitä he ovat? Mitä miettivät? Olivatko onnellisia? Miten? Koska? Missä? Mihin tuo pieni poika kuoli?). Tuo elokuvakin olisi hyvä katsoa taas.
(Viisi ylintä kuvaa teoksesta Josef Koudelka: Koudelka Gypsies, 2011.)
Muiden elämä on tietyllä tavalla aina myös minun elämää. Olemme yhteydessä. Siksi on hyvä olla kiinnostunut muiden elämästä. Voimakkaita valokuvia!
VastaaPoistaHyvin sanottu! Ja enemmän meillä lienee toistemme kanssa yhtäläisyyksiä kuin eroja. Se on valtavan lohduttavaa ja myötätuntoa lisäävää.
PoistaUpeita nuo kuvat. Jotenkin ihan tuttuja, olenkohan törmännyt niihin jossain aiemmin...en muista. Vakoiluoperaatiot ovat kiehtovia. Mulla on yksi kirpparilta löytynyt valokuvakansio, jonkun toisen elämästä. Katselen sitä hellin käsin, runsain miettein.
VastaaPoistaKoudelkan kirja on minulle aarre. Siinä on aika lailla kaikki syntymästä kuolemaan.
PoistaJuu, kirppiksiltä voi onneksi joskus löytää valokuvia. Aarre, jos löytää kokonaisen albumin! Mutta mietityttää, miten joku malttaa antaa tai heittää pois valokuvia (omalta kannalta toki hyvä, että jotkut malttavat). Noissa minun kuvissa joissakin lukee takana pari sanaa, yleensä nimi tai vuosiluku tai sitten ne on omistettu jollekin ("Dagny-tädille ja Bruno-sedälle"). Varsovassa Kolo Bazarissa oli hienoja mustavalkokuvia, mutta meille tuli äkkilähtö, kun lapsi alkoi potea vatsaansa. Ehdin sentään napata kuvan kuvista. Mietin sitäkin, että äidilläni on albumi, jossa on paljon hänen elämäänsä liittyviä mustavalkokuvia. En tunnista niitä ihmisiä. Nyt olisi vielä aikaa kysellä ja kuunnella. Vai onko sittenkin kiehtovampaa, kun ei tiedä mitään ja voi kuvitella kaiken?
Kolo Bazar...pidän mielessä, kuulostaa ihanalta! Minä kallistun tuohon sinun viimeiseen lauseeseen, kysymykseen, vastaa kyllä.
Poista