Marcin kuoli kolmekymmentäneljävuotiaana. Häneltä jäi vaimo ja kaksi lasta. He painoivat kädenjälkensä Marcinin hautakiveen, se on erään käytävän päässä. Kaksi enkeliä vartioi tuota hautaa, molemmat hymyilevät. Martakin hymyilee, ikuisesti, mutta ei katso ohikulkijaa silmiin. Hän eli onnnellisen nuoren naisen elämän, ehti rakastaa, vihata ja säilöä salaisuuksia mutta kuoli ennen omaa äitiään, paljon ennen Marcinia, he eivät koskaan tavanneet toisiaan. Täällä he asuvat lähes vierekkäisillä käytävillä, kuuntelevat sateen ropinaa, mustarastasta ja askelia.
Varsovan Powazkin hautausmaa on valtava yli miljoonan haudan alue, ja sille on monta sisäänkäyntiä. Yksi osa siitä rajautuu juutalaisten hautausmaahan, joka oli aikoinaan myös osa Varsovan ghettoa. Tällä hautasmaalla on yli 200 000 hautaa, joista suurin osa hoitamattomia, koska omaisia ei toisen maailmansodan vainojen takia enää ole. Se on kuitenkin Euroopan suurin, yhä toiminnassa oleva juutalaishautausmaa. Kävimme myös siellä mutta viisi minuuttia ennen sulkemisaikaa. Sinne on sisäänpääsymaksu hautausmaan ylläpitämiseksi, yksityiset järjestöt rahoittavat myös paikan restaurointia ja hautojen luettelointia. Sapattina alue on suljettu.
