Marcin kuoli kolmekymmentäneljävuotiaana. Häneltä jäi vaimo ja kaksi lasta. He painoivat kädenjälkensä Marcinin hautakiveen, se on erään käytävän päässä. Kaksi enkeliä vartioi tuota hautaa, molemmat hymyilevät. Martakin hymyilee, ikuisesti, mutta ei katso ohikulkijaa silmiin. Hän eli onnnellisen nuoren naisen elämän, ehti rakastaa, vihata ja säilöä salaisuuksia mutta kuoli ennen omaa äitiään, paljon ennen Marcinia, he eivät koskaan tavanneet toisiaan. Täällä he asuvat lähes vierekkäisillä käytävillä, kuuntelevat sateen ropinaa, mustarastasta ja askelia.
Varsovan Powazkin hautausmaa on valtava yli miljoonan haudan alue, ja sille on monta sisäänkäyntiä. Yksi osa siitä rajautuu juutalaisten hautausmaahan, joka oli aikoinaan myös osa Varsovan ghettoa. Tällä hautasmaalla on yli 200 000 hautaa, joista suurin osa hoitamattomia, koska omaisia ei toisen maailmansodan vainojen takia enää ole. Se on kuitenkin Euroopan suurin, yhä toiminnassa oleva juutalaishautausmaa. Kävimme myös siellä mutta viisi minuuttia ennen sulkemisaikaa. Sinne on sisäänpääsymaksu hautausmaan ylläpitämiseksi, yksityiset järjestöt rahoittavat myös paikan restaurointia ja hautojen luettelointia. Sapattina alue on suljettu.
Oih voih tunnelmaa ja kohtaloita, oh oih kohtaamisia, jotka olisivat voineet tapahtua! Kiitos!
VastaaPoistaOle hyvä. Minä olen vieläkin ihan pakahtunut kaikesta. Mietin koko reissun valokuvia katsellessani, että nehän ovat hailakoita ja ankeita, koin ihan toisin kaiken. Paljon tapahtui ei-näkyvissä, liikahduksina. Ja haluaisin uudelleen tuonne, hautausmaalle etenkin, ja Veikselin rannoille ja kaikkialle. (Tähän on myös kaunokirjallisia syitä.)
PoistaP.S. Tuon Marcinin takia olin viettää unettoman yön, kun aloin googlata...
PoistaKiitos tunnelmista ja kuvista. Minut kuvat veivät tapahtumiin eräällä hautausmaalla Saramagon romaanissa Kaikkien nimet. Ihana sitaatti Routaholvista. Sopii tänne upeasti <3 Tarja
VastaaPoistaOle hyvä, Tarja. <3
PoistaHautausmaat saivat olosuhteiden takia liian vähän aikaamme (toisaalta jo nämä saivat aikaan niitä liikahduksia, ehkä en olisi suurempaa annosta kestänyt). Niillä kuluisi helposti parikin päivää. Emme muuten käyneet lähelläkään kuuluisuuksien (Kieslowski ym) hautoja. Powazkin hautausmaalla ollessamme alkoi aina välillä sataa rankasti. Lehtipuut kasvoivat niin tiheinä katoksina, että pitivät pisarat loitolla, kun meni ihan puun juureen seisomaan.
Tuo All we have is now -teksti ei muuten ollut kummaltakaan hautausmaalta vaan toisen Varsova-kotimme liepeiltä erään talon labyrinttimaiselta sisäpihalta. Iltaisin tienoo täyttyi iloisista juhlijoista, päivisin köyhistä kulkijoista.