Veiksel-joen itäpuolella sijaitsee Varsovan Brooklyniksikin kutsuttu
Pragan pahamainen kaupunginosa. Siellä asuu
parvekemummojen aateli: he hohtavat hopeista valoa yläilmojensa takorautaisista avohäkeistä, päästävät undulaatit, seeprapeipot, kanaria- ja muut häkkilinnut kesällä vapauteen ja vilkuttavat ventovieraalle. Talojensa porttikäytävissä on muistumaa toscanalaisista pylväistä, sisäpihoja vartioivat pyhimykset, rappukäytävissä tuoksuu tiheänä mennyt aika ja mosaiikit kukkivat.
Näitä vanhoja rakennuksia voi ihailla lisää esimerkiksi Roman Polanskin
The Pianist-elokuvassa. Toisen maailmansodan pommituksissa ja vuoden 1944 suurtuhossa katosi 75-80 prosenttia kaikista kaupungin rakennuksista, esimerkiksi Unescon maailmanperintökohde Vanhakaupunki rakennettiin sodan jälkeen kokonaan uudelleen. Praga joutui neuvostojoukkojen käsiin ja säästyi.
Pommitukset runtelivat myös 1928 perustettua Varsovan eläintarhaa. Osa eläimistä paloi elävältä, osa karkasi (mm. hylje, joka käveli teitä pitkin reilu kymmenen kilometriä paikallisten kyläläisten suureksi ihmeeksi ja päästettiin kalalampeen toipumaan), osa petoeläimistä lopetettiin ja arvokkaimmat kuljetettiin Saksaan. Johtajapariskunta Jan ja Antonina Żabiński piilottelivat kotonaan ja eläinhäkeissä natsiarmeijan yksikön ja epäluuloisen taloudenhoitajansa silmien alla yhteensä 300 uutta turvapaikkaa ja väärennettyjä papereita odottavaa juutalaista.
"It was not an act of heroism, just a simple human obligation", kommentoi Jan Żabiński.
Tästä pelastustyöstä esim.
The Warsaw Voicessa, kirjassa
The Zookeeper´s Wife ja opetuselokuvamaisessa, hieman imelässä filmissä
Safe Haven: the Warsaw Zoo.
Pragan puoleisella jokirantakaistaleella olisi ollut paljon koettavaa, siellä
kaupunkilaiset viettivät vapaa-aikaa, grillasivat, uivat ja ihailivat jokimaisemaa.
Miten kauniisti kirjoitatkaan noista mummoista, jotka hohtavat valoa. Ja ihanko totta, he laskevat kanarialinnut vapauteen kesällä? Palaavatko ne sitten takaisin?
VastaaPoistaIhan järisyttävän surullista ajatella noita eläimiä, jotka paloivat häkkeihinsä. Kamala kohtalo. Mutta onneksi sentään oli tuo hylje.
Kiitos! :)
PoistaKävi mielessä, että jospa häkkilintu on sielulintu ja mummo olisi valmis lehahtamaan lentoon jo itsekin omasta parvekehäkistään. Lintu näyttäisi tietä taivaalle, kun sen päästäisi vapaaksi, ehtoopuolella sekin kuitenkin jo... Varmaksi ei tietysti voi sanoa, vaikka niin tapahtuisi myös ihan todellisuudessa. (Tähän pitää lisätä sivuhuomatus: seuraan säännöllisesti uutta kotia etsivien löytöeläinten tilannetta täällä lähistöllä. Meille on otettu sitä kautta lisko ja kani. Puolan reissun jälkeen huomasin, että meidän kaupunginosastamme oli löydetty kaksi lintua. Hirmuinen houkutus olisi ollut käydä hakemassa ne meille, en kertonut lapsille mitään, samaan aikaan kuopus alkoi puhua lintulemmikeistä.)
Mummot olivat ihania. Tuokin mummo kyllä mielessään vähän kirosi kankeita polviaan, mutta toisaalta mietti, että oli niistä huolimatta ponnahtanut noin korkealle, paljon ylemmäs kuin me alamaailman kulkijat.
En tykkää eläintarhoista mutta tuo paikka oli pakko nähdä, sen historia on niin hurja. Merkillistä, ettei missään siellä ollut minkäänlaista mainintaa tapahtuneista (luin paikan päällä, että puolalainen nuoriso on heikosti perillä toisen maailmansodan aikaisista tapahtumista. Ei ole ihme, jos niistä ei missään muistuteta vaikka aihe olisi miten arka tahansa mistä tahansa syystä). Hylje-tarinakin on uskomaton. Se oli syönyt kalat saman tien, ei ihme sellaisen uuvuttavan vaelluksen jälkeen.
Oi, tuo sielulintu ajatus on niin kaunis. Haluan uskoa siihen.
VastaaPoistaMeillä on kadulta pelastettu koira ja on muuten kanikin, mutta se ei ole löytöeläin, vaikka onkin aikuisena adoptoitu. Kani on suloinen, sellainen rusakon näköinen otus. Se oli reissun ajan hoidossa eräässä hoitolassa, jossa oli muitakin kaneja ja se nautti niin kamalasti toisten kanien seurasta, että teki oikein pahaa hakea se pois tänne, missä sillä on vain ihmiskavereita.
Minäkään en pidä eläintarhoista, jotenkin en kestä sitä ajatusta, että eläimiltä on riistetty vapaus, vaikka ymmärränkin tämän suojelullisen pointin ja joskus vapaudenriisto on pelastanut eläinlajin kuolemasta sukupuuttoon. Se on tietysti arvokasta työtä.
Meilläkin on kani! Löytöeläinkodista haettu ja sillä kanitarhasta ostettu kaveri. He olivat myös lomalla oman reissumme ajan ihan kuin teidänkin epelinne. Nuo meidän kaksi ovat erottamattomat nyt, kun uros on leikattu (kaninpoikasia vilisi täällä kuin Vilkkilässä kissoja). Kyllä ne taitavat kaivata kanikavereita, tosin minulla oli varhaisaikuisuudessaki kanipariskunta ja rouvan kuoltua uros vaikutti valtavan tyytyväiseltä, eleli monta vuotta, saaressakin, tosin siellä oli koira kaverina.
PoistaTuo on eläinlajinsuojelunäkökohta on kyllä niin totta. Białowiezan metsiinkin saatiin uusi visenttikanta eläintarhan ansiosta.
Näköjään kerron joitakin asioita kahteen kertaan... oi, voi tätä päätä!
Poista