Olen maininnut
Jane Campionin An Angel at My Table (
Enkelin kosketus) -elokuvasta muualla. Kerron nyt tännekin. Kirjailija
Janet Framen elämäkerran elokuvaversio on kerrassaan upea ja
Kerry Fox pääosaroolissaan huikea. Tarinassa kuvataan niin osuvasti ihmisen tarvetta tasapäistää keinolla millä hyvänsä. (Tuli mieleen mm.
Eeva-Liisa Mannerin elämä.)
Framelle diagnosoitiin skitsofrenia, koska hänellä oli luovan ihmisen herkkä temperamentti, eli hän koki asioita toisin kuin oli suotavaa. Tämän vuoksi ns. hyvät ihmiset, joihin Frame luotti, sysäsivät hänet kerta toisensa jälkeen sairaalaan, jossa häntä hoidettiin rajuilla keinoilla kymmenisen vuotta. Myöhemmin kävi ilmi, että nainen oli ollut aina täysin terve, aikuisiän ahdistukset johtuivat sairaalakokemuksista - ehkä yhtä lailla kaikesta siitä, mikä oli perhettä koetellut - normaaleja inhimillisiä reaktioita. Onnellisuusprofessori
Markku Ojanen on tätä pohtinut:
"--onko lainkaan järkeävää puhua mielen sairauksista tai mielisairauksista. Yleensäkin vieroksun sairauskäsitteen laajentamista kuvamaan kaikkea sellaista, mikä on vaikeaa, epäsuotavaa, erilaista tai poikkeavaa."Elokuva näyttääkin, mikä merkitys on kyseenalaistajilla, mikä ymmärtäjillä, mentoreilla:
"- Kirjailijoita ja maalaajia. Taiteilijoita. He vain velttoilevat eivätkä tee töitä. Entä heidän moraalinsa?
- Minäkin olen kirjailija, Patrick.
- Ehkä olet nyt, mutta sitten kun palaat Espanjasta, etsimme sinulle oikean työn.--- Et sinä halua kuluttaa aikaasi kirjoittaen. Siitä ei saa rahaa. Se käy lomalla, mutta ei nyt, ei pysyvästi."
versus
"- Minun pitää löytää työpaikka.- Miksi? Sinähän olet kirjailija- Älä huoli, jos se [käsikirjoitus] palautetaan, se on vasta ensimmäinen yritys. Muista, että aina on olemassa muita kustantamoja.- Jos joku käskee sinun hakeutua ihmisten pariin etkä halua sitä, älä hakeudu."Leffaa saa kirjastoista ja leffavuokraamoista. Aion katsoa uudestaan.
