Aamukävely saaressa. Katsomme talot, maakellarit, vajat, varastot, maalipinnat, laudoitukset, katu- ja numerokyltit, portit, portaat, tikapuut, savupiiput, ikkunat, rännikourut, kivijalat, niiden avatut, haassa olevat tuuletusluukut (merituuli puhaltaa talon alla, keltainen talo lepää kevättuulen päällä), säröt, uurteet, lohkeamat, kulumat. Tämä ihmeellinen, kaunis, elämää nähnyt vanha maailma!
Oh sentään. Lumoudun jo näistä kuvista ja siitä mitä kerrot. Kiitos kun jaat! (ja ajatus talon alla puhaltavasta merituulesta... oioi)
VastaaPoistaOle hyvä, Satu. Vanha on kyllä lumoavaa! Nyt tuntuu tärkeältä kerätä ja tallentaa tätä.
PoistaTuo alin talo. Leveä savupiippu, jolle johtaa kapeat tikkaat. Ihmeellinen sininen. Umpimenneet luukut, niistä on joskus katsottu maisemaa. Millainen maisema.
VastaaPoistaKaunis väri, kyllä. Tuossa miljöössä on paljon näitä tällaisia piharakennuksia, joista ei oikein tiedä, mitä ne ovat alunperin olleet. Nykyään taitavat toimia lähinnä varastoina. Kesällä tuon alimman kuvan rakennuksen seinällä näyttää kiipeilevän köynnös, maisema siivilöityy vihreän valon lävitse noihin (hylättyihin?) huoneisiin, sinne nostetuille unohdetuille tavaroille, ruostuneille polkupyörille, kasaan taitetuille hetekoille ja pölyisille laiskanlinnoille, ehkä samassa tilassa on vanha vaatekaappi, sen ovi on hiukan raollaan, siitä näkyy leningin vasen hiha, ehkä juuri se raottaa ovea, hihan sisällä oli joskus valoa kurkotellut kalpea käsivarsi vailla sormuksia.
Poista