perjantai 17. kesäkuuta 2016


Olen viihtynyt rannoilla. Aurajoen kulinaristiselta ja kuvataiteelliselta rantabulevardilta siirryin kaunokirjalliseen somerikkoon Abbotsburyn likelle Dorsetiin:


"Rantaan hyökkäävät ja sitten taas vetäytyvät aallot pitivät taustalla lempeää pauhuaan, joka välillä vaihtui sihinään somerikkorannan pikkukiviä vasten. He olivat suunnitelleet panevansa illallisen jälkeen ulkoilukengät jalkaan ja lähtevänsä kävelemään meren ja The Fleet -nimisen murtovesipoukaman väliselle pitkälle rantakaistaleelle, ja mikäli viinipullossa siinä vaiheessa olisi vielä jotakin jäljellä, he ottaisivat sen mukaan ja naukkailisivat mennessään pullonsuusta kuin maankiertäjät.

Ja heillä oli niin paljon suunnitelmia, huikeita suunnitelemia, jotka odottivat utuisessa tulevaisuudessa samanlaisena viidakkona kuin kesän runsas kasvillisuus Dorsetin rannikolla - ja yhtä kauniina." (Ian McEwan: Rannalla. Suom. Juhani Lindholm.  Otava 2007, 11-12.)

En voinut laskea McEwanin kirjaa kädestäni, luin iltapäivästä iltaan, tämän aamun mietin. Ihana, ulkoisesti ja sivumäärältään köykäisen oloinen teos, joka kertoo viulunsoittaja Florencen ja historioitsija Edwardin suurin odotuksin ladatusta hääyöstä kuusikymmentäluvulta, pohjimmiltaan klassinen rakkaustarina. Syvemmin teos on taidokas aikakausi- ja ihmiskuvaus, kertomus salaisuuksista, väärinymmärryksestä, kärsimättömyydestä ja turhanaikaisesta nuoruuden ylpeydestä, itsetunnosta, intohimosta työhön, tieteeseen ja taiteeseen, rakkaudesta, jolle olisi kaikki edellytykset, perhesuhteista, joista niistäkin löytyy selityksiä ja vihjeitä tapahtumille tai tapahtumattomuudelle. Tarinan lopussa ei voi muuta kuin huokaista, somerikko pistelee jalkapohjia, lokit kirkuvat ja sydäntä särkee. Onneksi eilen oli sadepäivä, onneksi on tänäänkin.

Rannalla oli siis kokonaisvaltaisesti pakahduttava, syvä lukukokemus, josta olisin nuorena kirjallisuudenopiskelijana mieluusti tehnyt analyysiharjoituksen. En ole lukenut aiemmin mitään McEwanilta, Sovituksen ja Vieraan turvan olen nähnyt elokuvina.

(Löysin Tampereen yliopiston järjestämän mielenkiintoisen monitieteellisen kurssin, jossa oli aineistona tämä kirja, sitä tutkittiin psykologian, sosiologian ja sukupuolitutkimuksen kannalta. Hankkeesta poiki teos Hajoava perhe. Romaani monitieteisen tutkimuksen välineenä. Oheinen artikkeli sisältää juonipaljastuksia McEwanin teoksesta.)

10 kommenttia:

  1. Hieno ajatus loma teemaksi: Rannalla
    Kokea erilaisia rantoja ja nauttia myös eri taidemuotojen rantateemaa!

    Tänä vuonna ei onnistu minulle, mutta pannaan ajatus varastoon.
    Kiitos Katja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä, Seija. Rannalla-teemaan suosittelen Charlotta Ramplingin tähdittämää leffaa Hiekan peitossa, Sous le sable. Saattaa löytyä kirjastostakin.

      Poista
  2. Laitanpa lukulistalle. Tosin esittelit nyt kirjan niin houkuttelevasti, että pitäisi saada se käsiin heti! Ihana tuo "olen viihtynyt rannoilla", ja tosiaan, hauska tuo ajatus lomateemasta! Mulla on ensi tiistaina Turku-päivä, ajattelen varmasti sinua siellä Aurajoen rannalla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Ihana ajatukset sinulla, Satu! Toivottavasti oli hyvä päivä joen rannalla! Hyviä lukuhetkiä Rannalla sitten, kun on sen aika.

      Poista
  3. Olen lukenut tuon joskus. Muistelen että se oli vaikea mulle, mutta loppu hyvin koskettava, ja olin iloinen etten jättänyt kesken.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, koskettava monessa kerroksessa. Keskustelutti pitkään. Oletko lukenut muuta McEwanilta? Minulle suositeltiin Amsterdamia ja Ikuista rakkautta. Luin A:n, mutta se ei ollut ihan minun makuuni. Ikuisen rakkauden olen nähnyt leffana, se oli ihan mainio. Nyt olen siirtynyt Andrei Makinen teoksiin. Maa ja taivas oli sekin koskettava, lisäksi kaunista kieltä, melankolinen ja syvä. On niin monenlaista irrallisuutta ja juurettomuutta, ei minnekään kuulumista tai jos jonnekin, niin kadonneeseen aikaan ja paikkaan. Tuossa Makinen teoksessa oli yksinäisyydestäkin. Jos et ole lukenut, suosittelen (vaikka teoksen rakenne ei minusta ollut paras mahdollinen).

      Poista
  4. Tykkään McEwanin kirjoista.
    Lauantai on yksi parhaista.
    Piilomajan Kati

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kati, hei, kurkkaankin tuon Lauantain. Kiitos, kun kerroit oman mieltymyksesi.

      Poista
  5. Kiitos lukuvinkistä. Alkoi nyt tämän myötä kiinnostaa kovasti juuri tämä kirja. Enkä ole muutenkaan lukenut McEwanilta kuin yhden teoksen, joten voisin ottaa hänet lukulistalleni. Mukavaa kesää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä. Kiva, kun otat. Näissä on jotakin hyvin elokuvallista, tarinat näki kaiken aikaa. Elokuvina olen nähnytkin muutaman. Mukavaa kesää sinne myös!

      Poista