Pieni luku Alvarin harvinaisesta, pakottomasta hymystä

Jos Alvar olisi viettänyt saaressa vielä kevään, hän olisi päätynyt Tagen kanssa pyytämään taimenta ja saanut ensimmäisen oman vonkaleensa, jonka olisi paistanut voissa ja syönyt merelle antavan pöytänsä ääressä. Lautasen tiskattuaan hän olisi pyöritellyt putkiradion nappulaa ja yllättynyt tavoitettuaan kotikaupunkinsa paikalliskanavan, joka ei tiettävästi kuulunut niillä taajuuksilla. Toimittaja olisi kertonut raatihuoneella pidetystä juhlatilaisuudesta.

Alvar olisi hätkähtänyt, sitten hymyillyt. Hänen mieleensä olisi tullut lapsuudesta Maria, joka oli lukenut pääsykoekirjojaan kirjastossa ja tarjonnut hänelle eväistään. Alvar olisi pukenut maihinnousukengät jalkaansa, astunut kevään valoon kävelemään saarensa rantoja ja miettinyt, millaisia kirjoja Maria nykyään luki. Olisiko hän pitänyt tuosta palkitusta, surumielisen kauniista tarinasta?