Kävin miehen kanssa hakemassa nojatuolin pitkän automatkan takaa. Pakkasimme mukaan termarikahvit ja voileivät, kameran ja tietenkin matkanovelleja. Pitkästä aikaa ehti jutella keskeytyksittä, miettiä kakluuneja ja kysyä, kuka murhasi Kyllikki Saaren.
Ruissalossa hehkui, oli lemmikkikaneja rannalla, muitakin lukijoita ja eväsretkeilijöitä. Kahvi maistui ja Joel Haahtela tarjosi meille Häämatkan:
"Vastapäisen hotellin ikkunassa on valo, mutta verhot ovat edessä, mitään liikettä ei näy. Katu on tähän aikaan yöstä hiljainen, hotellin alakerrassa kahvila, joka on jo sulkenut ovensa. --
Hän ei tiedä, että olen lähellä, ei edes aavista. Ehkä hän valvoo vielä, on kauhuissaan, etsii minua."
(Novelli palaa! Matkanovelleja. toim. Kettu & Salmela. WSOY 2013, 52 ja 53.)
(Novelli palaa! Matkanovelleja. toim. Kettu & Salmela. WSOY 2013, 52 ja 53.)
Sen jälkeen jaksoimme kantaa ruskan keltaisena hehkuvaa nojatuolia kerrostalon kierreportaissa (tuolin sisältä putosi ohuen ohut virkkuukoukku) ja ajaa takaisin peurapeltoja halkovia teitä pitkin. Taivaalle syttyi täysikuu. Olihan upea retki!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti