tiistai 20. joulukuuta 2011

Jokunen päivä ennen joulua

Perheen tiskikone ei enää jaksa. Se ammottaa tyhjänä luolana paikallaan, kylmä ja metallinen suu sillä, muoviset piikkihampaat, monta riviä ylhäällä ja alhaalla, suupielissä tahmaa viideltä vuodelta, mitä kaikkea onkaan herkutellut.

Olen opetellut pinoamaan likaisia astioita kauniisti tiskipöydälle. Satunnaisesti joku tarttuu tiskiharjaan, täyttää kuivauskaapit, levittelee pyyheliinoille lisää mukeja ja lautasia. Ihmettelen, että näin paljon astioita meillä. Sitten keitän kahvia.

3 kommenttia:

  1. Viisi vuotta ja RIP ?!? Meillä hajosi kesällä pesukone ja kun sattui silloin olemaan rahaa, investoin sellaiseen jolle luvataan 20 vuotta käyttöikää. Tiskikonekin jo lähenee tuota kunnioitettavaa ikää. Jos ei mistään, sitten kun tästä aika jättää, saa pitkään kestävää tiskikonetta, seuraamme esimerkkiä ja sijoitamme tiskiharjoihin.

    Siksi toisekseen, silloin tulisi varmaan käytettyä anopin tiskikonetta kestämättömiä lautasia, ruusukuppeja ja sen sellaista. Että kaikessa on puolensa.

    VastaaPoista
  2. Tuollaista viisivuotista se näyttää olevan näiden nykylaitteiden kanssa, kännyköiden kanssa on vieläkin surkeammin, taktikointiahan se valmistajilta on.

    Esikoinen tiskaili tässä päivänä eräänä ja sanoi, että käsitiskaus on nopeampaa kuin koneen täyttely. Siinä on oma pyhyytensäkin niin kuin myös käsipyykissä, ehkä osa on silkkaa nostalgiaa ja satunnaisuuden eksotiikkaa.

    VastaaPoista
  3. Käsin tiskauksessa on se hyvä puoli, että siinähän olet. Et voi tehdä muuta. Kätesi ovat vedessä ja harja heiluu. Jos en voi muuta tehdä, teen tätä. Tiskaan. Olen tässä, tiskaamassa. Se on tärkeintä mitä voin tehdä juuri nyt.

    VastaaPoista