sunnuntai 1. huhtikuuta 2018

 
 

Kevään pisaroiva, sulavetenä virtaava energia, sokaiseva kirkkaus. Selittämätön rauha, katoton, laajeneva syvyys. Kiven ikiaikainen tiivistynyt voima, kyky ja halu kannatella. Olla maisemassa pakottomasti, taakoitta, unohtaa itsensä.

Lähettänyt klo
Tunnisteet: , , , , ,

3 kommenttia:

  1. Hannele Ruusukummusta2. huhtikuuta 2018 klo 10.46

    ♥♥

    VastaaPoista
  2. Satu5. huhtikuuta 2018 klo 8.01

    Mikä paikka, wow!

    Unohtaa itsensä, tosi tarpeellista toisinaan. Ei ihan helppoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja Kaukonen10. huhtikuuta 2018 klo 11.26

      Tuolla on paikan lumo ja aika läsnä hyvällä, kannattelevalla tavalla. Silloin itsen unohtaminen (tai ehkä ennemminkin painolastien riisuminen tai pois putoaminen) on helpompaa kuin tavallisesti. Voi vain hengittää ja olla.

      Poista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)