Tammikuu on alkanut apurahaselvityksillä,
Vuokko Hovatalla,
Jarkko Martikaisella,
Under the Dome -sarjalla,
Pysähtymiskirjalla, lasten koulun epämiellyttävällä sisäilmaraportilla, bonsaipuun kuolemalla, hernekeiton keittämisellä ja ohran jyvien kylvämisellä. Olen matkannut kuvitteellisesti ajassa ja paikassa, katsellut tähtiholveja
Pyhän Johannes Kastajan ja Pyhän Johannes Evankelistan kirkon keskilaivassa
Toruńissa ja kiivennyt
Brownstone-tyyppisen talon kiviportaita New Yorkissa.
On yhä sateista ja pimeää. Hämäräkytkimellä toimiva ulkovalomme syttyy kuitenkin puoli tuntia myöhemmin kuin talvipäivän seisauksen aikoina, syreenissä on silmuja, mansikkamaalta saa kaneille tuoreruokaa, ja
uusi kirjanikin ilmestyy ihan kohta. Kevättähän tämä on.
Onnittelut uudesta kirjastasi! Tänään on kiva ilma, pikkupakkasta ja kuivempaa. Kevät tosiaan alkaa kuultaa läpi, vaikka pakkaset onkin vielä värjöteltävä.
VastaaPoistaKiitos, Ari. <3 Talvi tosiaan tuli liki samantien, kun olin tuon tekstin naputellut. Lumi tuo uutta seurattavaa, hiiren jäljet rappusten edessä, sitkeä pikku otus. Tänään pilkahti aurinkokin, sillä on käsittämätön mahti. Kevättalvi on ihanaa aikaa, valo on silloin niin toiveikkaan kirkasta. Luistelemaan ja hiihtämäänkin on kiva päästä. Talvi-iloja toivotan.
Poista