Öölanti, meri kaikkialla

 

Parasta Öölannissa on alvarin, valon ja kiireettömyyden lisäksi meri. Kaikki tiet ja polut päättyvät mereen, se häämöttää taustalla sinisenä aavistuksena, aallot, pisarat ja tyrskyt, suolan tuoksu, hiekka ja kivet, kiviin painuneet fossiilit.

Eteläisessä Öölannissa on suloinen, pieni, hienohiekkainen ranta Näsbyn kylässä. Ensin ajetaan pittoreskia kylänraittia, poiketaan Carlas caféssa kysymässä neuvoa (ja syödään, jos on nälkä), saadaan pieni paperilappu, johon on piirretty kyltti, jossa lukee BADPLATS. Ajetaan pieni matka, sitten käännytään vasemmalle peltojen halki kohti sinistä ja taas vasemmalle, ollaan perillä. Pakahdutaan kauneudesta. Kuunnellaan aaltoja ja tervehditään lehmät, katsellaan lintuparvia, otetaan valokuvia tai käydään veteen ja toivotaan ettei ole levää riesana, sillä muuten ranta on täydellinen. Sinne voisi unohtua, kukaan ei tulisi etsimään, se on irrallinen muusta maailmasta, vain meri ja loputtomat pellot. Kävimme kahdesti illalla, ennen kuin aurinko vajosi veteen. Toisella kerralla rannalla istui kuvauksellinen, ryhdikäs nainen lukemassa polka dot -mekossa selkä vasten merta. Minä kävelin rannan ääriin, löysin kiven, jolle kiipesin, käänsin selän hetkeksi kaikelle minäkin, sanoin maisemalle:
"Ole hyvä, tyhjennä tämä täyteen pakattu, ahtaaksi käyvä mieli, saat kaiken."
Sinne ne raskaat ajatukset siroteltiin, taivaalle, pelloille, aalloille, kaiken nielevään avaraan maisemaan.

Teimme yhden kokopäiväretken pohjoiseen, sillä Öölannin parhaat uimarannat ovat koillisessa. Suositun Bödan sijaan kävimme Lyckesandin luonnonkauniilla, loputtomalla rannalla, josta puuttui kaikenlainen markkinahumu. Se muistutti Yyteriä ilman minkäänlaisia väkijoukkoja. Luoteessa kävimme katsomassa myös Byrumin raukkeja, Neptunuksen peltoja ja sinistä neitsyttä.

Oi, Öölanti. Oi, meri! Hoppas vi ses igen.