tiistai 2. elokuuta 2011

Suru tuli

Piti kertoa ja kuvittaa Ranskan matkaa. Suru tuli väliin. Äitini miesystävä kuoli eilen kesämökillään, me ajoimme pelto- ja järvimaisemien halki surun keskelle, poimimme jäljelle jääneen mukaamme, toimme meille kotiin, puhuimme, peittelimme. Isä sairasti monta vuotta Alzheimeria, olimme valmiita, odotimme armahtavaa kuolemaa, tuli talvi ja vei, jätti ikävän, joka heräsi vasta myöhemmin. Äidin miesystävä kuoli täysin yllättäen, kesken kesäpäivän askareiden. Aavisti, niin hellästi puheli koko päivän, sanoi äiti. Taisin minäkin. Ostin sinulle viime viikolla mustan mekon, kerroin minä äidille.

Mietin nyt tätä kaikkea keskellä rehevää perhe-elämää. Välillä tuntuu, että olen kuoleman kyllästämä, tuonen tuttava, melankolia alati käsipuolessani, halusin tai en.

13 kommenttia:

  1. Otan osaa. Elämästä ei koskaan tiedä. Pitäisi olla onnellinen näistä päivistä, joita saamme ja muistaa ne kauniit sanat. Voimia sinulle!

    VastaaPoista
  2. Minäkin otan osaa. Muuta en osaa sanoa. Osanotto sinulle ja äidillesi!

    VastaaPoista
  3. Onpa ikäviä uutisia. Luen parhaillaan Rakel Liehun kirjaa Älä vielä lähde - se on kirjoitettu puolison kuoleman surun ja yksinjäämisen tunnoissa. Sieltä löytyi tämä:
    Katson maailmaa noetun lasin läpi
    Näen auringonpimennyksen
    valon timanttirenkaisen
    surun

    VastaaPoista
  4. Sydämestä kouraisi tämä kirjoitus. Äitini kuoli vuodenvaihteessa aivan yllättäen, ja isäni jäi yksin melkein 42:n avioliittovuoden jälkeen. Suru oli ja on musertava, mutta olen seurannut ilahtuneena sitä, miten hän on löytänyt uuden ystävättären, ihastuksen, rakkauden. Mitä tapahtuisi, jos hän jäisi uudelleen yksin? Sitä en uskalla ajatella.

    Jaksamista niin sinulle kuin äidillesikin.

    VastaaPoista
  5. Otan osaa suureen suruusi. Muista sinulle lapset, mies. Vaikea on sanoa enempää, elämä vain jatkuu.

    VastaaPoista
  6. Voi ei. Ylättävä suru on kaiken alleen valtaava sumu, ei osaa olla, ei nähdä, ei puhua. Tärkeää teille nyt on läheisyys, läsnäolo. Otan syvästi osaa ja hiljaa toivon (pyydän) teille kaikille voimia ja ymmärrystä. Kukkasiakin "lähetän".

    VastaaPoista
  7. Osaa otan minäkin. Tuntuu tyhmältä ja ohkaiselta sanoa näin, mutta ajatus on sitä lämpimämpi.

    VastaaPoista
  8. "Aavisti, niin hellästi puheli koko päivän, sanoi äiti."

    Liikuttavaa.

    Surunvalittelut minultakin, jaksamista äidillesi ja sinulle.

    VastaaPoista