Chartresin katedraali oli lempipaikkojani. Kävimme kahdesti. Loputon ihme. Korkea sisäänsä sulkeva tila, hämäryys, kauneus, levollisuus, ei ruuhkaa. Ripitystä kolmella kielellä, lasimaalauksia, mystinen labyrinttikuvio katedraalin lattiassa, pyhiinvaeltajat kulkivat sitä paljain jaloin, avoimin kämmenin. Pienessä myymälässä myytiin rukousnauhoja ja labyrinttikuvioisia hiirimattoja, ostimme molempia.
"Mikä on ihminen ilman maisemaa?" kysyi Athos.
"Pelkkiä peilejä, vuoksia ja luoteita."
(Anne Michaels: Routaholvi. Suom. Tiina Ohinmaa. WSOY, 2010.)
tiistai 9. elokuuta 2011
Chartres
Chartresin katedraali oli lempipaikkojani. Kävimme kahdesti. Loputon ihme. Korkea sisäänsä sulkeva tila, hämäryys, kauneus, levollisuus, ei ruuhkaa. Ripitystä kolmella kielellä, lasimaalauksia, mystinen labyrinttikuvio katedraalin lattiassa, pyhiinvaeltajat kulkivat sitä paljain jaloin, avoimin kämmenin. Pienessä myymälässä myytiin rukousnauhoja ja labyrinttikuvioisia hiirimattoja, ostimme molempia.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti