maanantai 21. helmikuuta 2011

Lueteltua arkea

Kirkkaita päiviä, kuumeisia lapsia, yskiviä aikuisia, leivän leipomista, opettamista, kirjapaketin odottelua, kaipuuta sanojen luo, ensimmäinen arvostelu, Gideonin naiset, josta ehdin katsoa vain lopun, ja hienon hieno Sofien valinta (seuraavaksi pitää katsoa Lahjakas herra Ripley, näiden kahden triangeli-asetelmassa on paljon yhtymäkohtia, ja visuaalisesti lumoavat molemmat, aurinkoa ja menneen ajan nostalgiaa), dokumentti tervanpolttajasta (mikä ihme noissa yksinäisissä rajamaiden miehissä minua puhuttelee?).

Janoan taas tarinoita. Hyviä leffavinkkejä otetaan vastaan!

6 kommenttia:

  1. Ensimmäinen arvostelu...miltä sinusta tuntuu lukea se, ne tulevat?
    Tuleeko olo että haluat sanoa: en tarkoittanut noin, et ole ymmärtänyt...tai jotain?

    Lahjakas herra Ripley on yksi kaikkien aikojen suosikeistani.
    Valitettavasti en juuri nyt osaa suositella mitään.

    VastaaPoista
  2. Violet, hei.

    Jännittää lähinnä. Olen varautunut, että tulee myös toisenlaisia arvosteluja. Oma sisäinen kriitikkoni on listannut mielessään asioita, lähinnä epäkohtia, joihin voidaan hyvinkin tarttua. Sillä lailla luottavaisena suhtaudun, että teksti on kuitenkin kulkenut aika monen silmäparin kautta. Suuret linjat ovat kohdallaan minusta, pieniäkin on aika antaumuksella hiottu.

    Ymmärtämisestä en osaa sanoa. Romaanini on aika haasteellinen luettava, ts. lukijalle ei anneta valmiiksi selityksiä. Siitä voi tulla soraääniä. Jokainen tulkitsee omalla tavallaan, minun tulkintani on vain yksi monien joukossa. Toki olen tekstini luoja ja on ollut mielessä jokin näkemys, mutta ei se kahlitse muita pois. Tässä tarkoitan arvottamisesta vapaita analyysejä, objektiivisia näkemyksiä. Näin ajattelen nyt, mutta saattaa olla, että nämä kaikki ovat vain ideaaleja olettamuksiani. Saa nähdä.

    Hain eilen kirjastosta leffat Arizona Dream ja Lieksa! Vaikuttivat lupaavilta molemmat.

    VastaaPoista
  3. Onnittelut hyvästä arvostelusta. Jännitätkö arvosteluja, että ovatko kriitikot ymmärtäneet, pitävätkö ollenkaan? Laitoin kirjasti kirjaston varauslistalle, toivottavasti se tulee sieltä pian :) Minusta se vaikuttaa nimittäin kovin mielenkiintoiselta. Pidän siitä, ettei kaikki ole kohtisuoraa ja ennalta arvattavaa, vaan pinnan alla tapahtuu paljon.

    VastaaPoista
  4. Kiitos, Kirjailijatar. Tuolla jo Violetille ehdin vastatakin samasta. Jännitän kyllä, mitä tekstistä nostetaan esiin ja miten -- mutta sen ohella on - ainakin toistaiseksi - jokin kummallinen (odottava) rauhallisuus ja osittainen tyyni ulkopuolisuus, katselen sivusta. En tiedä, mistä tuo tasapainoinen olo tulee. Se on yllättänyt itsenikin. Näitä arjen jämäköitä ankkureita on kai riittävästi, ettei säntäile sellaisena riekaleisena ilmapallona tuolla vaihtelevassa tuulessa.

    Toivotaan, että saat kirjan pian varauksesta. Mukavia lukuhetkiä! :)

    VastaaPoista
  5. Minulla on ristiriitaa, että en tiedä, haluanko lukea tästä kirjasta kirjoitettuja arvosteluita, vaikka toisaalta tietysti haluan. Jos kirja on hyvin monitulkintainen en välttämättä pidä siitä, että arvostelussa lähdetään tulkitsemaan kirjaa (subjektiivisesti) yksityiskohtaisesti, ja arvostelun tulkinta saattaa sitten ohjata omaa tulkintaani ja lukemistani. Paras tapa olisi ehkä ensin lukea kirja ja sitten vasta arvosteluita. Tai sitten sillä ei ole mitään väliä... Joka tapauksessa tämä kirja on lukulistalla, vaikuttaa äärimmäisen mielenkiintoiselta ja hienolta kirjalta. Luulen, että sitä luettaessa on hyvä löytää oikea mielentila: kiireetön, herkkä, avoin.

    VastaaPoista
  6. PP, ymmärrän täysin. Kyllähän arvion luettuaan menettää jonkin neitsellisyyden kohdetekstistä. Joitakin paljastuksia tulee yleensä myös, väistämättä.

    Lukuiloa joka tapauksessa ja antoisia tulkintoja. Niin ja kiitos. :) Odelma on päätynyt moniin hyviin käsiin. Pellon piennar on miljöönä hänelle mitä parahultaisin!

    VastaaPoista