sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Plutoniumia


Olen lukenut lapsille Kalevalaa. Hienoja keskusteluja ja ajatuskulkuja on syntynyt.
"Miten se Lemminkäisen äiti pysty menemään sinne Tuonelan jokeen? Eiks se ollu plutoniumia tai laavaa?" kysyi yhdeksänvuotias.

2 kommenttia:

  1. Päivän naurut, kiitos :) Lapset on ihan mahtavia. Ja Kalevala...sitä pitäisi joskus taas lukea. Nykyään on mennyt vain tuo Koiramäen Kalevala.

    VastaaPoista
  2. Ole hyvä. Kalevala on kyllä mahtava teos. Minulla ei ole lukemisesta tulla mitään, kun lapset kyselevät siitä koko ajan niin paljon. Meillä on käytössä Kirsti Mäkisen suorasanaiseksi kertoma Suomen lasten Kalevala, Pirkko-Liisa Surojegin kuvat. Koiramäestä kurkitaan välillä myös. Ysiluokille joskus yritin valittuja paloja Kalevalaa. Eräs ureheilijapoika ei saanut millään luettua sitä, tarjosin sitten rinnalle Kunnaksen versiota. Sen verran hänkin pääsi jyvälle, että kutsui minua Louheksi. Minusta se oli saavutus! :D

    VastaaPoista