tiistai 6. heinäkuuta 2021





 

Pitkästä aikaa saaressa. Heinäkuun hellepäivä, sivutuulta, vesi räiskyy veneeseen, koira tärisee jaloissa. Tuntuu, että olemme lastanneet veneen tuhansilla kiloilla mantereen elämää, suurin osa näkymätöntä, se saisikin upota, painua pohjaan, jäädä kiveksi sinne, riittävän syvälle. Veneen alla kalat pälyilevät yläpuolellaan lipuvaa tummaa valasta, miettivät, millainen pyrstö sillä on, miksei sitä näy, joko se on kohotettuna ilmaan valmiina läiskäisemään vettä, nostattamaan aaltoja. Ja pikku kalojen parvet, joilla ei ole vielä tietoa vaaroista, ihailevat pilvien muotoja, veden lävitse siilautuvaa valoa, ihmettelevät ihmisten varjoja. 

Matka on pitkä, matka on lyhyt.

Tuolla näkyy jo sauna, sen takana seisoo talo ylväänä, katselee monin silmin järvelle, vartioi sieltä tulevia, ei hetkeksikään ummista silmiään. Muistaako talo meidät? Muistammeko me talon? Käymme läpi huoneet, esittelemme ensikertalaiselle kukkatapetit, ovenkahvat, avaimet, hirret, kaakeliuunit, puulattiat, verannan, verhon pidikkeet, jyrkät askelmat, varoitamme päästämästä vettä lavuaariin, juomasta järvivettä. 

Juodaan tulokahvit. Ollaan yhdessä, hajaannutaan. Joku vetäytyy yläkertaan, toinen lähtee uimaan, joku rasvaa ihoa, joku penkoo varastoa, koira juoksee vapaudesta huumaantuneena mustikanvarpujen seassa, veden viivalla, laiturilla, ei enää muista, miltä tuntui kulkea talutushihnassa kaupungissa. 

6 kommenttia:

  1. Kuulostaa ihanalta!
    Saareen on minullakin taas ikävä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kaima! Toivottavasti pääset pian saareen! Tai ehkä ilman tuota pian-sanaakin. Odottaminenkin tekee hyvää (sitä me kaikki olemme totisesti nyt harjoitelleet). Saareus on hyvää irrallisuutta, pois pääsyä ja vapautta mutta myös eristyneisyyttä, maiseman asettamia rajojakin. Kaikkea ei voi ottaa mukaan, pitää karsia, miettiä tarkkaan, sietää ja uskaltaa. Mietin tätä kovasti nyt. Sitäkin, miksi on (ollut) niin kova tarve kirjoittaa saarista ja päästä niihin, vaikka pelkää venematkoja.

      Poista
  2. Voisin lentää mukaan!
    Maija

    VastaaPoista